Poliitikkojen kaksoisroolia sekä kansanedustajina että kuntien ja kaupunkien valtuutettuina luonnehditaan tyypilliseksi Suomelle. Ilmiötä ei juuri muualla tapaa. Joissain maissa kuten Irlannissa käytäntö on jopa kielletty. Norjassa ja Tanskassa käytäntö on vienyt käytännössä kieltävään suuntaan. Ruotsissa paikallispoliitikoilla arvioidaan olevan merkittävästi vaikutusvaltaa.
Hufvudstadsbladetin haastattelema Åbo Akademin kuntatutkija Siv Sandberg ehdottaa suomalaisen ilmiön vähentämiseksi valtuutetuille palkkaa luottamustehtävästään ja korkeampaa statusta. Sandbergin mukaan Suomi kulkee tässä katsannossa 30–40 vuotta muiden pohjoismaiden jälkijunassa. Suomen suurissa kaupungeissa on jo joitakin kokopäiväisiä paikallispoliitikoita, joilla kuitenkin yleensä on virkamiehen asema.
Odotetusti HBL:n haastattelemat pääkaupunkiseudun kansanedustaja-valtuutetut puolustavat kaksoisrooliaan. Sen eduiksi listataan laajat verkostot ja syventyminen päätösten seurauksiin arjen tasolla.
Vaaleissa tarvitaan ääniharavia
Kahdeksan kymmenestä Suomen eduskunnan kansanedustajasta on myös kotikuntansa valtuutettu. Määrä on mieluummin kasvussa kuin vähenemässä.
Monet puolueet odottavat nimekkäiden kansanedustajiensa nimenomaan asettuvan ehdolle kuntavaaleissa, jotta äänipotti olisi maksimaalinen. Tämä korostui erityisesti 2000-luvun alussa Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäisen hallituksen aikana. Kieltäytyjiä ei aina ymmärretä.
Kuitenkin kaksoisroolia vetävät, etenkin ministerit ja valtuustoryhmien johtopaikoilla vaikuttavat, myöntävät järjestelystä syntyvän ajankäyttö- ja jääviysongelmia.
Kolmetoista ministeriä Alexander Stubbin (kok.) hallituksen 19:sta ministeristä asettui ehdolle 2012 kuntavaaleissa.
Murentuuko demokratia?
Tutkimusta siitä, minkälaista työtä kaksoisroolissa toimivat päätöksentekijät tekevät, ei ole tehty. Tutkija Siv Sandbergin mukaan suomalaista käytäntöä selittää henkilökeskeinen vaalijärjestelmä. Puolueet tarvitsevat vahvoja paikallistason nimiä.
Asian nurjana puolena valta keskittyy yhä tiukemmin samoille henkilöille ja käytännön voi olettaa näin murentavan demokratiaa.