Suomen huoltovarmuuden kansainvälinen ulottuvuus on korostunut, selviää Ulkopoliittisen instituutin tuoreesta FIIA raportista.
Geopoliittisten jännitteiden kiristyminen Euroopassa on kuitenkin herättänyt kysymyksen, pitäisikö huoltovarmuuden painopistettä tuoda takaisin kohti sotataloudellista varautumista.
Raportissa pohditaan, mikä on Suomen huoltovarmuusmallin tulevaisuus? Onko se edelleen relevantti malli muuttuvassa toimintaympäristössä ja yhä kilpailullisemmassa keskinäisriippuvaisessa maailmassa?
– Kun huoltovarmuustoiminnalla on pitkä perinne ja vankka tuki, kiusaus jatkaa vanhalla hyväksi havaitulla tiellä on voimakas – erityisesti tilanteessa, jossa heikentynyt turvallisuusympäristö näyttää korostavan vanhoja sotilaallisia uhkakuvia, joihin huoltovarmuusmalli oli alun perin luotu, raportissa todetaan.
Raportin keskeinen viesti kuitenkin on, että kylmän sodan maailmaan ei ole paluuta eikä huoltovarmuuden turvaaminen voi enää perustua pelkästään perinteisiin lähtökohtiin.
– Maailma on muuttunut keskinäisriippuvuuden ja toimintojen kompleksisuuden lisääntyessä siten, että uhkia on yhä vaikeampi havaita ja ne ovat usein valtion kontrollin ulottumattomissa.
Raportin mukaan viime aikoina korostuneet uhat, jotka liittyvät erityisesti kybertoimintaympäristöön sekä hybridivaikuttamiseen, alleviivaavat tätä käsitystä.
– Kansainvälisesti tämä johtopäätös on johtanut all hazards -uhkakuvamallin ja resilienssiä painottavien mallien nousuun. Kun uhat eivät ole hallittavissa tai edes helposti tunnistettavissa, niihin on yhä vaikeampi varautua riskiperusteisesti.
– Sen sijaan yhä useammat toimijat näkevät tärkeäksi luoda kriisikestävyyttä ja adaptiivista kykyä selvitä ja toipua yllättävistä tapahtumista.
Tässä kontekstissa resilienssi vaikuttaa raportin mukaan houkuttelevalta vaihtoehdolta: sen nähdään usein tuottavan lisäarvoa kansalliselle turvallisuudelle painottamalla adaptoituvaa, oppivaa ja jopa kehittyvää kykyä reagoida ennakoimattomiin tilanteisiin.
– Esimerkiksi Ruotsi painottaa nykyään yhteiskunnallisen resilienssin kehittämistä, ja malli on kasvattamassa merkitystään myös Euroopan unionissa ja Natossa.
Vaikka suomalaisella huoltovarmuustoiminnalla on vankka tuki takanaan, toiminnan kehittäminen ei saa raportin mukaan pysähtyä.
– Lähtökohdiltaan suomalaisen huoltovarmuusmallin käytännön kehittäminen ei poikkea olennaisesti muista kehittyneistä talouksista: yhteiskunnan kriittisiä toimintoja ja erityisesti infrastruktuuria pyritään turvaamaan ulkoisilta uhilta muuallakin.
Yritysten toiminnan jatkuvuus
Suomalaisella huoltovarmuustoiminnalla on pitkä historia, jonka aikana toiminnan painopisteet ovat muuttuneet.
– Huoltovarmuusajattelussa on alettu painottaa valtioiden välisiin sotilaallisiin kriiseihin varautumisen sijaan yritysten toiminnan jatkuvuutta ja kriittisen infrastruktuurin turvaamista jo normaaliolojen häiriötiloja varten.
Suomi on monen muun maan tavoin poliittisesti linjannut, että kriittinen infrastruktuuri ja palvelut toteutuvat normaalioloissa tehokkaimmin, kun niitä tuottavat ja ylläpitävät liikevoittoa tavoittelevat yritykset.
– Yritysten riskienhallinta, yritysturvallisuus ja varautuminen kuitenkin perustuvat liiketoiminnan lähtökohtiin, eivätkä yritykset tältä pohjalta varaudu – eivätkä voi varautua – poikkeusolojen kaltaisiin tilanteisiin.
– Valtion, eli viranomaisten, oletetaan yleisesti vastaavan yhteiskunnallisten riskien hallinnasta ja poikkeusoloihin varautumisesta.
Tällä perusteella on raportin mukaan oikeutettua kysyä, onko Suomessa vastattu riittävällä tavalla kysymykseen siitä, kuka vastaa riskeistä, jotka mahdollisesti jäävät liiketoimintariskin ja yhteiskunnallisen riskin rajamaille.
– Tämän raportin havaintojen perustella vastaus näyttää olevan kielteinen. Erityisesti yksityisen sektorin edustajat näyttävät toivovan asiaan selkeyttä.