Avoimessa yhteiskunnassa medialla on laajat vapaudet. Erityisesti päättäjien ja muiden julkisuuden henkilöiden yksilönsuoja on madaltunut. Mediakin voi erehtyä ja sortua käyttämään oikeuksiaan väärin.
Journalistin ohjeiden mukaan ”journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”.
Ohje on kannustava ja velvoittava. Se opastaa suhteellisuuteen, mutta ei varoita suoraan vääryyksistä.
Asia on ajankohtainen. Luupin alla ovat olleet elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ja pääministeri Sanna Marin (sd.).
Lintilästä on viime viikkoina tehty valtava määrä juttuja, jotka koskevat hänen alkoholinkäyttöään ja Whatsapp-tililtä lähetettyä viestiä.
Tutkiva journalismi ja uutisjournalismi ovat sukua toisilleen. Tutkivassa korostuvat menneet tapahtumat. Jutut perustuvat usein vanhoihin asiakirjoihin ja muihin dokumentteihin.
Uutisjournalismin aikajänne on lyhyempi, kun toimitukset kilpailevat keskenään. Uutisvoitoissa kerrotaan, mitä on tulossa, tai mitä esimerkiksi hallitus on aikeissa tehdä.
Iltalehti nosti esille epäilyn Lintilän alkoholinkäytöstä, joka olisi haitannut ministerin viranhoitoa. Se oli perinteistä uutisjournalismia.
Seikkaperäisimmin ministerin juomahankintoja on selvitellyt Helsingin Sanomat. Lehden tapa käsitellä asiaa on ollut enemmän tutkiva. Pontta seurantaan ovat antaneet Lintilän epätarkat lausunnot.
Lintilän kohtelua mediassa voi verrata HS:n edellisen päätoimittajan Kaius Niemen eroon johtaneiden tapahtumien uutisointiin.
Miehet voi perustellusti panna vierekkäin. HS:n päätoimittaja on Suomen vaikutusvaltaisin journalisti.
Joistakin jutuista on voinut saada käsityksen, että Niemeä käsiteltiin pehmeämmin kuin Lintilää.
Onko mediassa voimassa kaksoisstandardi? Ei ole, mutta etäisyys kohteeseen helpottaa kirjoittamista.
Niemen tapauksessa oli savuava ase. Häntä syytetään rattijuoppoudesta.
Aiheen seuranta loppui nopeasti. Siihen vaikutti se, että Niemi erosi tehtävästään.
Tuorein tapaus on pääministeri Marinin viime lauantain lausunto puolustusvoimien Hornet-hävittäjien antamisesta Ukrainalle.
Marinin lausunto tuli Ukrainan Kiovasta Suomeen ehdotuksena. Aluksi jäi kertomatta, että pääministeri vastasi STT:n kysymykseen. Hän ei ottanut asiaa oma-aloitteisesti esille.
Lintilälle ja Marinille on uhrattu mahtavasti palstoja ja minuutteja. Media on hoitanut tehtävänsä, kun se on tarkastanut väitteiden ja huhujen todenperäisyyttä.
Lopulta poliisi kiinnostui elinkeinoministerin tapauksen saamasta julkisuudesta ja aloitti esitutkinnan. Poliisi epäilee Lintilän joutuneen tietomurron kohteeksi.
Tiedotusvälineet jatkavat mielellään omia skuuppejaan. Ne ovat merkittäviä uutisia.
Oman aiheen jatkamisessa on kaksi tapaa. Juttuja tehdään, jos on jotain olennaista uutta tietoa.
Joskus aihetta pidetään sivuilla tai lähetyksissä, vaikka mitään merkittävää ei ole enää kerrottavana. Se on keino pysyä kohussa mukana. Silloin tarina voi levitä alkuperäisen uutisen ulkopuolelle.
Joissakin toimituksissa puhutaan lukkopurennasta. Aihetta pidetään väkisin esillä, ja se saa kokoaan suuremman merkityksen.
Lukkopurenta on vaarallinen työmetodi. Kumpaa journalistin on etsittävä, vääryyttä vai totuutta?
Journalistin ohjeiden mukaan totuutta. Sen sisälle kuuluvat myös vääryydet.
Juttujen perusteeton jatkaminen ja paisuttelu ovat merkki lukkopurennasta. Se taas voi johtaa siihen, vääryyden etsijät muuttuvat väärintekijöiksi. Epäolennaisuudet peittävät kokonaisuuden ja totuuden.
