Suomessa on pitkään käyty keskustelua eläkeiän nostamisesta – edellisestä eläkeuudistuksesta alkaen. Taustalla ovat pitenevä elinikä ja kohoavat työeläkemaksut sekä julkisen talouden kestävyys.
Lähtökohdista vallitsee yhteiskunnassa yhteisymmärrys. Keskustelua leimaa kuitenkin Kivihuhdan mukaan yhden ainoan oikean vaihtoehdon – iän – etsiminen.
– Entäpä jos luopuisimmekin vanhasta ikärajakaavasta? Eläkeiän nousua kauhistellessa tulee jokaiselle mieleen esimerkkihenkilö, joka on aloittanut työt nuorena, tehnyt pitkän uran, kärsii eri kansantaudeistamme ja on aika loppuun kulunut. Tällaisen henkilön eläkeiän nostaminen olisi kohtuutonta, Kivihuhta kirjoittaa.
Hän toteaa, että pitenevä elinikä ei suinkaan jakaudu tasan ja erot vain kasvavat. Hyvin koulutetut ja varakkaat elävät huomattavasti pitempään kuin fyysistä työtä tekevät ja vähemmän varakkaat. Eläkeiän nostaminen olisi useimpien mielestä aivan paikallaan niiden kohdalla, jotka ovat hyväkuntoisia, osaavia, elävät pitkään ja ovat aivan yhtä pystyviä kuin muut työikäiset.
Kivihuhta kysyy, miksi siis eläkeiän pitäisi nousta kaikilla ja vastaa, että muitakin vaihtoehtoja on.
– 1980-luvulla synnytettiin ns. yksilöllinen varhaiseläke, joka oli lähinnä sosiaalipoliittinen emämunaus. Sen lähtökohta oli oikeansuuntainen. Pitkän työuran jälkeen voisi päästä aiemmin eläkkeelle, jos rasittuneisuus ja kuluneisuus jo heikentävät työkykyä.
Homma meni Kivihuhdan mielestä tuolloin pieleen, koska toteutus alkoi lieventää perusteita niin, että jo 18 vuoden työskentelyäkin pidettiin ns. pitkänä työhistoriana.
– Suurin virhe oli tietenkin ikäraja, joka mahdollisti eläkkeen saamisen jopa 55-vuotiaana. Tehdyn virheen korjaamiseen tarvittiin monta vuotta ja monta eläkeuudistusta.
Kivihuhta ehdottaa, että virheistä oppineena varhaiseläkkeen idean voisi ottaa uudelleen käyttöön.
– Jos esimerkiksi vanhuuseläkeikää nostetaan 5 vuotta, voidaan samalla tehdä mahdolliseksi saada vähentämätöntä varhaiseläkettä 63-vuotiaana. Varhaiseläkkeen saa, jos on oikeasti pitkä työura ja alentunut suorituskyky. Kohtuuden mukaan ne, joiden toimintakyky ei enää riitä, jäisivät aiemmin varhaiseläkkeelle. Yhä yleistyvät hyväkuntoiset pantterit, joilla on edessään monta hyvää vuosikymmentä, jatkavat töissä pidempään, ison osan pitenevästä eliniästään, hän kirjoittaa.