Kokoomuksen entinen EU-parlamentaarikko Piia-Noora Kauppi sanoo, että EU:n tärkeimmät tehtävät lähitulevaisuudessa voidaan tiivistää kolmeen kohtaan. Niitä ovat sääntely, sillanrakennus ja kansojen kodista huolehtiminen.
Sääntely tuntuu hänen esittämänään yllättävältä, onhan Suomessa pitkään puhuttu siitä, että liiallinen sääntely rajoittaa yritystoiminnan mahdollisuuksia. Kauppikin myöntää, että sääntelyyn sisältyy vaara, että omaa kilpailukykyä heikennetään. Toisaalta alisääntelykin johtaa ongelmiin, joita pitää myöhemmin ratkoa.
Kauppi käyttää termiä ”regulaatioherruuden siivittämä kilpailukyky”. Se tarkoittaa, että EU laatii tasapainoisia lakeja, joissa on kuultu kattavasti eri osapuolia. Vähitellen tämä EU-sääntely muuttuu maailmanlaajuisiksi ohjeiksi, osittain EU:n solmimien kauppasopimusten kautta.
– Se missä EU on hyvä, niin tuottamaan tasapainoista lainsäädäntöä, joka taas voi toimia pohjana globaalille järjestelmälle, hän sanoo Verkkouutisille.
Kauppi kutsuu tätä Bryssel-efektiksi. Termi ei ole hänen omaa keksintöään, vaan sen takana on yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston oikeustieteen professori Anu Bradford. Suomalaisamerikkalainen Bradford on käsitellyt aihetta kirjassaan The Brussels Effect, ja sen mallina toimii vastaava ilmiö Kalifornian ja muun Yhdysvaltain välillä.
Kaupin mukaan Bryssel-efektistä löytyy paljon esimerkkejä.
EU muun muassa laati jo 1980-luvulla sijoitusrahastojen riskien hallintaa varten niin sanotun UCITS-direktiivin. Sitä on vuosikymmenten mittaan uudistettu, ja nyt valmistellaan direktiivin kuudetta versiota. Samaan aikaan tämä eurooppalainen standardi on levinnyt käyttöön koko maailmassa.
– Kiinassa myydään ”ucitseja”, Yhdysvalloissa myydään niitä. Tämä todistetusti toimii.
Vastaava on Kaupin mukaan tapahtumassa digitaalisessa ympäristössä, kun tietosuojaa vahvistetaan. EU otti vuonna 2018 käyttöön GDPR-asetuksen, joka määrittelee, millä tavoin yritykset voivat kerätä ihmisiltä henkilötietoja. Asetus toimii pohjana globaalille sääntelylle, hän sanoo. Ja onhan EU parhaillaan laatimassa taksonomia-asetusta, joka määrittää, mitkä sijoituskohteet voidaan lukea ympäristön kannalta kestäviksi.
– Kiinalla ja Yhdysvalloilla on tarve saada sääntöjä, mutta ne eivät voi ottaa toistensa sääntelyä. Sen sijaan ne voivat ottaa pohjaksi eurooppalaisen sääntelyn. Niissä maissa toimivien yritysten pitää ottaa huomioon eurooppalainen lainsäädäntö, jos ne aikovat myydä tuotteitaan Eurooppaan.
Tässä tullaan hänen ajatukseensa sillanrakennuksesta: EU luo tasapainoa kaksinapaiseen maailmaan. Se koskee ennen kaikkea turvallisuus- ja kauppapolitiikkaa, onhan näillä alueilla nähty suhteiden kiristymistä eri puolilla maailmaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan ja Yhdysvaltain välinen transatlanttinen suhde on ollut globaali moottori. Viimeistään presidentti Donald Trumpin kaudella suhteisiin ilmestyi syvä särö, eivätkä ne korjaannu nopeasti.
– Pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta, että kumppanuus ei tule toimimaan vanhaan tapaan. Pitää pystyä uusiutumaan ja huomioimaan myös nouseva Kiina, Kauppi sanoo.
Hän muistuttaa, että Kiina vahvistaa asemiaan Afrikassa, ja niin tekevät myös Latinalaisen Amerikan maat.
– Vakaudentuojana me voimme luoda Afrikkaan tasapainoa. Ja me voimme olla sellainen, joka ajattelee vähän Afrikkaakin.
[rev_slider slidertitle=”piitu-kauppi-01″ alias=”piitu-kauppi-01″]
Virtahepo olohuoneessa
Kaupin kolmas ajatus koskee Eurooppaa kansojen kotina. Se tarkoittaa monikulttuurista EU:ta, joka suhtautuu väestöliikkeisiin avoimesti ja reilusti. Se tarkoittaa myös sitä, että luo itselleen nykyistä paremman maahanmuuttopolitiikan. Maahanmuutto on tulevien kymmenen vuoden ajan EU:lle virtahepo olohuoneessa, hän sanoo. Kielikuva viittaa suureen asiaan, josta on vaikeaa keskustella.
Aihe jakaa mielipiteitä, myös kokoomuksen ja EPP-ryhmän sisällä. EPP on Euroopan kansanpuolue, jonka ryhmään kokoomus EU-parlamentissa kuuluu.
– Jos siinä ei onnistuta, olemme aika suossa. Meidän pitää tehdä parempaa lähialue- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa.
Maahanmuuttopolitiikkaa pitää ohjata Brysselistä, Kauppi sanoo. EU:ssa törmäävät monet kansalliset edut: esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa laiton maahanmuutto on suurempi ongelma kuin Suomessa, joka pääsee helpommalla kaukaisen sijaintinsa vuoksi. Näitä näkemyksiä pitää sovittaa yhteen.
– Jos kaikki pelaavat nollasummapeliä ja ajattelevat kansallista lyhytnäköistä etuaan, tätä ei hoideta hallitusti.
Parempaan politiikkaan kuuluu hänen mielestään, että EU auttaa parantamaan olosuhteita lähtömaissa, jotta ihmisille ei synny tarvetta lähteä kohti Eurooppaa. EU voi rahoittaa investointeja jo nykyisten rahoitusinstrumenttiensa kautta. Rajojen valvonta pitää saada kuntoon, ja pitää tehdä ero pakolaisten ja parempaa elämää etsivien maahanmuuttajien välillä, hän katsoo.
Kauppi sanoo, että etenkin Pohjoismaissa pitää lisäksi pohtia, miten täkäläinen sosiaaliturvan malli sopii siihen, että ihmisiä muuttaa maanosan ulkopuolelta asumaan tänne. Meillähän sosiaaliturva perustuu asuinpaikkaan, mikä tarkoittaa, että turvaan on oikeus kaikilla, jotka asuvat Suomessa.
Kauppi huomauttaa, että sosiaaliturvan mallimme nojaa siihen, että riittävän moni osallistuu sen rahoittamiseen tekemällä työtä ja maksamalla veroja. Muussa tapauksessa malli ei ole taloudellisesti kestävä.
– Se on fine, että tullaan Eurooppaan hakemaan parempaa elämää, mutta tehdä työtä ja kantaa osansa hyvinvoinnin rahoittamisesta mahdollisimman pian (saapumisen jälkeen), hän sanoo.
[rev_slider slidertitle=”piitu-kauppi-02″ alias=”piitu-kauppi-02″]
Elvytyspaketti tarvittiin
Kauppi toimii nykyisin Finanssialan toimitusjohtajana. Hän oli EU-parlamentissa vuosina 1999–2009, mutta sanoo seuraavansa aktiivisesti EU:n ja maailman tapahtumia. Hänellä on myös merkittäviä luottamustehtäviä, jotka liittyvät kansainväliseen politiikaan. Kauppi kuuluu esimerkiksi European Council for Foreign Relations -ajatuspajan neuvostoon, jossa huippupoliitikot vaihtavat ajatuksiaan. Lisäksi hän on Trilateraalisen komission suomalaisvaltuuskunnan jäsen. Tämän vuonna 1973 perustetun kansainvälisen komission tavoitteena on yhdistää politiikkaa, yritystoimintaa ja tutkimusta kaikkia hyödyttävällä tavalla.
EU-komissio aloitti kaksi viikkoa sitten tulevaisuuskonferenssin, jossa kansalaiset voivat kertoa, mitä nämä EU:lta odottavat. Verkkouutiset esitti saman kysymyksen Kaupille, jolta pyydettiin näkemystä ennen kaikkea siihen, mitä maltillisen oikeiston tulisi unionista tavoitella.
Kokoomusta on vuosikymmenien ajan pidetty Suomen EU-myönteisimpänä puolueena. Keväällä käsitelty EU:n elpymispaketti kuitenkin jakoi puolueen. Enemmistö kansanedustajista hyväksyi sen, mutta osa äänesti vastaan. Paketin hyödyllisyyttä tosin epäiltiin muissakin EU-maissa, ja Saksassa sille vaadittiin perustuslakituomioistuimen hyväksyntä.
Kaupin mielestä on järkevää ja tarpeellista, että Euroopassa saatiin yhteistuumin laadittua tällainen aloite ja että se vietiin läpi kohtuullisella aikataululla.
– Lopulliset päätökset uupuvat, mutta EU:n mittapuulla se on edennyt määrätietoisesti ja kohtuullisen nopeasti.
Paketin vastustajat katsovat, että elpymispaketti on avannut EU:n velkahanat – ehkä jopa perussopimusten vastaisesti – ja se johtaa vääjäämättä EU:n tiivistymiseen ja velkaunioniin.
Kauppi ei usko ”vääjäämättömään” kehitykseen. Hänen mukaansa päätökset elvytyspaketin kaltaisista tukimekanismeista tehdään aina tapauskohtaisesti.
– Tämä on ollut niin poikkeuksellinen tilanne, että tarvittiin poikkeuksellinen paketti. Syyt ovat erilaisia kuin normaaleissa talouskriiseissä.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on kuitenkin jo ehdottanut paketille jatkoa. Kauppi huomauttaa, että Ranskan kanta ei tule muille maille yllätyksenä.
– On otettava huomioon, että kriisiä on myös käytetty keppihevosena. Ranskalaisten toiveet ovat olleet olemassa jo ennen pandemiaa.
Kaupin mielestä EU:n tai euroalueen ei tällä hetkellä pidä ottaa askelia taloudellisen integraation suuntaan. Finanssiala vastustaa nopeaa etenemistä kohti yhteisiä velkainstrumentteja ja yhteistä talletussuojaa.
– Katsomme, että moraalikadon vaara on suuri tilanteessa, jossa markkinaerot ovat suuret.
Hän sanoo, että Euroopan pankkimaailmassa vallitsevat edelleen merkittävät erot. Suomessa pankit ovat hyvässä kunnossa, mutta Etelä-Euroopassa niiden tila on heikompi. Tilannetta on yritetty korjata finanssikriisistä lähtien, mutta työ etenee hitaasti. Jos yhteisvastuuta lisätään, on vaara, että asiansa kuntoon hoitaneet maat joutuvat paikkaamaan huonommin hoitaneita.
– Vastuullisen taloudenpidon pitää jatkossakin olla maltillisen oikeiston keskeisimpiä tavoitteita.