Suomessa on tällä hetkellä noin 1[nbsp]500 pihvikarjaan erikoistunutta emolehmätilaa ja noin 1[nbsp]700 loppukasvatustilaa.
– Pihvikarjan kasvatus lähti yleistymään Suomessa noin 40 vuotta sitten. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana se on vakiintunut nykyiselle tasolleen. Emolehmätilojen määrän arvioidaan pysyvän vakaana. Pihvikarjan suhteellinen osuus on siis kasvussa, Pihvikarjaliiton tiedottaja ja toimintakoordinaattori Susanna Heikkinen kertoo.
Suomessa on kuusi valtarotua, jota pihvikarjatilalliset kasvattavat. Yleisimpiä rotuja ovat charolais, hereford, angus ja limousin. Osa lihasta myydään kuluttajille suoraan tiloilta.
– Pihvilihalle on kysyntää. Suoramyynnin lisäksi lihaa myös menee lihatalojen kautta ruokakauppoihin, joten kuka tahansa voi ostaa halutessaan elintarvikeketjusta pihvilihaa, Heikkinen sanoo.
Lihatiedotuksen viime vuoden kyselytutkimuksen mukaan 39 prosentille vastaajista maku on tärkein syy, jonka vuoksi he syövät lihaa. Toisaalta osa kuluttajista myös pyrkii vähentämään lihan osuutta ruokavaliostaan.
Lihatiedotuksen tutkimuksen mukaan lihansyöntiä sanoi viime vuonna vähentäneensä 22 prosenttia vastaajista. Kähönen uskoo lihan syönnin vähentämisen johtavan siihen, että tiedostavat kuluttajat valitsevat yhä useammin laadukkaan, maukkaan pihvilihan maitorotuisen lihan sijaan.
Viime toukokuusta lähtien ravintoloiden on ollut pakollista ilmoittaa kirjallisesti naudan- sian-, lampaan-, vuohen ja siipikarjan lihan alkuperämaa. Käytännössä tämä tarkoittaa asian ilmoittamista esimerkiksi ruokalistassa tai taulussa ravintolan seinällä.
Heikkinen kertoo lihan alkuperämaan ilmoittamisen olevan hyvä asia.
– Se voi saada ihmiset heräämään siihen, mistä asti liha on tuotu Suomeen. Suomalaisen lihan ehdoton vahvuus on siinä, että antibiootteja käytetään vain vähän ja pelkästään lääkintään – ulkomailla niitä annetaan ehkäisevästi ja peittämään ongelmia. Kun on tietoinen suomalaisen ja ulkomaisen lihantuotannon eroista, ymmärtää, miten hyvä eläinterveys Suomessa on, Heikkinen summaa.