– Yhä useampi piensijoittaja valitsee nykyään sijoituskohteekseen jonkin pankin tarjoamista rahastoista sen sijaan, että sijoittaisi suoraan osakkeisiin. Tällä pyritään erityisesti hajauttamaan sijoitustoimintaan liittyvää riskiä. Moneen rahastoon on kuitenkin leivottu niin monimutkaiset kustannus- ja tuottorakenteet, että valistuneemmankin piensijoittajan on joskus vaikea vertailla eri tarjousten välillä, millainen rahasto sopisi juuri hänelle, EPP-ryhmän pääneuvottelijana toiminut Pietikäinen sanoo.
Lainsäädännön taustalla on viime vuosina kasvanut rahastojen kirjo ja piensijoittajien kohtaamat ongelmat.
– Suomessa huomiota herätti esimerkiksi Nordean Mermaid-rahasto, johon liittyvien lainojen käytyä arvottomaksi, sijoittajien arvioidaan menettäneen noin 100 miljoonaa euroa. Euroopasta löytyy räikeitäkin esimerkkejä vaikkapa vanhuksille myydyistä rahastoista, joiden tuoton toteutuminen on sidottu monen kymmenen vuoden päähän, Pietikäinen kuvaa.
Hän painottaa, ettei rahaston riskipitoisuus ole sinällään ongelma, kunhan sijoittaja ymmärtää ottamansa riskin.
– Nyrkkisääntönä sijoittamisessa on, että ottamalla suuremman riskin on mahdollisuus saavuttaa myös suurempi tuotto. Toisaalta myös se on riski, ettei ostamallaan rahastolla tienaa sen kulurakenteesta johtuen edes sitä, mitä inflaatio syö. Tämän takia rahastoon liittyvien erilaisten kulujen esittäminen selkeästi on aivan olennaista.
Seuraavaksi lainsäädännöstä käynnistyvät neuvoston ja parlamentin väliset neuvottelut.