Kunnissa kassavarojen sijoittamista arvopapereihin harjoitetaan tuoreen tutkimuksen mukaan riskejä karttaen ja kassanhallinnan ehdoilla. Sijoitustoiminnassa pääoman säilyttämistä pidetään usein tuottoa tärkeämpänä.
Vaasan yliopiston tutkimuksessa mukana olleista kunnista vain puolella oli sijoitusstrategia. Suurista kunnista yhdeksällä kymmenestä oli sijoitusstrategia, mutta pienistä kunnista vain joka kolmannella.
Suurissa kunnissa sijoitustoiminta ja -osaaminen on organisoitua ja strategian mukaista toimintaa, ja sitä harjoittaa koulutettu henkilöstö. Näissä kunnissa turvaudutaan usein myös ulkopuolelta ostettuun osaamiseen ja käytetään ulkopuolisia salkunhoitajia.
Sen sijaan valtaosassa pienistä kunnista sijoitustoiminnasta vastaa ainoastaan yksi tai enintään muutama henkilö, ja sijoitusstrategia on harvoin laadittu kirjallisena. Tästä syntyy tutkimuksen mukaan useissa tapauksissa merkittävä henkilöriski sekä vaara julkisten varojen tehottomasta hoidosta.
Suurin osa kuntien sijoittamisesta on tutkimuksen mukaan kassanhallintaa, missä verotuottoja talletetaan lyhytaikaisiin instrumentteihin tulevien maksujen hoitamiseksi.
Ylimääräistä sijoitettavaa kunnille ei juuri kerry kuin omaisuuden myynneistä. Tällöin sijoittamisessa on pitkä aikajänne.
Kuntien sijoitukset jakautuvat melko tasaisesti osakkeisiin, rahamarkkinainstrumentteihin sekä rahastoihin. Joukkovelkakirjalainojen osuus on keskimäärin vain noin kymmenesosa sijoitussalkusta.
Tutkimuksen kyselyyn vastasi 116 sijoitusvarallisuutta omistavaa kuntaa. Tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö.
