Suomalaiset kotitaloudet kuluttavat luonnonvaroja huomattavasti enemmän kuin maapallon ekologinen kantokyky sallisi. Tästä huolimatta osa yhteiskunnan jäsenistä elää köyhyydessä. Köyhyys koskettaa erityisesti pienituloisimpia perusturvan saajia.
Kelan tutkimusosaston julkaisemassa tutkimuksessa tarkastellaan haastatteluaineiston avulla 18 yksin asuvan perusturvan saajan elintasoa ja luonnonvarojen kulutusta.
Tutkimuksen mukaan haastateltujen perusturvan saajien elintaso ei ole sosiaalisesti kestävä, koska heillä ei ole mahdollisuutta kohtuullisena pidettyyn kuluttamiseen tai välttämättömiksi määriteltyihin hyödykkeisiin ja palveluihin.
– Haastateltavat kokevat elintasonsa kuitenkin kohtuullisena, jos se suhteutetaan itseä köyhempien elintasoon tai ekologisen kestävyyden tavoitteisiin, tutkimus kertoo.
Yksin asuvien perusturvan saajien materiaalijalanjäljet ylittävät ekologisesti kestävän tason vähintään puolitoistakertaisesti. He kuluttavat kuitenkin selvästi vähemmän luonnonvaroja kuin suomalaiset keskimäärin.
Haastateltujen materiaalijalanjälki syntyy pääasiassa asumisesta, kulutettujen elintarvikkeiden tuotannosta ja arkiliikenteestä.
– Koska nämä materiaalijalanjäljet ovat sidottuja tuotannon tapoihin ja rakenteisiin, perusturvan saajien on vaikea vaikuttaa materiaalijalanjälkiin omilla valinnoillaan – ruokavaliota lukuun ottamatta.
Tutkimus osoittaa, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa voida vähentää luonnonvarojen kulutusta kestävälle tasolle pelkästään yksittäisten kansalaisten kulutusvalinnoilla.
– Kestävien materiaalijalanjälkien tavoittelu edellyttää muutoksia infrastruktuurissa, tuotantotavoissa ja yhteiskunnallisissa palveluissa. Käytännössä tämä tarkoittaa uudistuksia esimerkiksi siinä, miten asuintalot on rakennettu tai miten julkinen liikenne toimii, todetaan Kohtuuden rajat? Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki -tutkimuksessa.
Tutkimuksen mukaan kohtuullisen elintason saavuttaminen edellyttäisi resurssien uudelleenjakoa ja erityisesti suurituloisten materiaalijalanjälkien pienentämistä.
Tutkimuksessa kohtuullista elintasoa tarkastellaan sekä sosiaalisen että ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Perusturvan saajien elintason riittävyyttä arvioidaan hyödyntämällä köyhyystutkimuksen menetelmiä. Haastateltujen luonnonvarojen käyttö lasketaan materiaalijalanjälkenä, jonka suuruus suhteutetaan ekologisesti kestäviin rajoihin.