Näin on siitäkin huolimatta, että pienissä sairaaloissa synnyttävät niin sanotun matalan riskin synnyttäjät, kun korkean riskin synnyttäjät synnyttävät vauvansa yleensä yliopistosairaaloissa. Pienten synnytyssairaaloiden lopettaminen Suomessa ei myöskään merkittävästi lisäisi matkalla sairaalaan synnyttävien määrää.
Tähän tulokseen on tullut asiaa selvittänyt Kari Nieminen sosiaali- ja terveysministeriölle luovuttamassaan raportissa.
Pienillä synnytyssairaaloilla on Niemisen mukaan vaikeuksia täyttää päivystysasetuksen vaatimuksia, jotka liittyvät vuosittaisten synnytysten määrään, riittävään henkilöstöön, laitteisiin ja tiloihin.
Nieminen pitää perusteltuina vaatimusta kyvystä välittömiin hätäkeisarinleikkauksiin.
– Tilastojen mukaan hätäleikkauksiin joudutaan yhtä usein niin pienissä kuin suurissa synnytysyksiköissä, vaikka riskisynnytykset on keskitetty suuriin sairaaloihin, hän toteaa raportissaan.
Niemisen mukaan riittävää ja osaavaa henkilökuntaa ei ole koko maassa saatavilla niin, että nykyinen synnytyssairaalaverkosto voitaisiin säilyttää.
– Erityisesti lastenlääkäreitä on liian vähän. Riittävän lastenlääkäripäivystyksen lisäksi pienillä yksiköillä on ongelmia, jotka liittyvät huonokuntoisen vastasyntyneen hyvään hoitoon. Siihen tarvittaisiin tiloja, välineitä ja osaavaa avustavaa henkilökuntaa. Huonokuntoisia lapsia syntyy myös pienissä sairaaloissa, vaikka riskisynnytykset on keskitetty, hän toteaa.
Nimisen mukaan synnytyksiä hoitavan yksikön pitäisi hoitaa vuodessa vähintään 2 000 synnytystä, mutta tämä ei Suomen harvan asutuksen vuoksi ole käytännössä mahdollista.
Lääketieteen tohtori Kari Niemisen tehtävänä oli laatia selvitys alle tuhat synnytystä vuodessa hoitavien viiden poikkeuslupaa hakeneen synnytyssairaalan tilanteesta.