Työ- ja oikeusministerinä viime vaalikaudella toiminut Jari Lindström kuvaa tuoreessa muistelmateoksessaan Syvään päähän, kuinka hänen suhtautumisensa ay-liikkeeseen muuttui.
”Petyin ministerinä ay-liikkeeseen. Se ei lähtökohtaisesti ole kiinnostunut työttömistä vaan omista maksavista jäsenistään”, hän lataa kirjassa.
Lindström uskoo näin jälkikäteen, että kilpailukykysopimus tarvittiin – ”ehdottomasti” – mutta:
”Suurin virheeni ja epäonnistumiseni oli aktiivimallin hyväksyminen sellaisenaan, vaikka tiesin itsekin alusta asti sen olevan torso. Minun ei olisi pitänyt hyväksyä huonoa lakia, mutta tein sen. Tätä pyydän anteeksi.”
Lindström kokee joutuneensa Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työministerinä ”duunarin viholliseksi numero yksi”, mitä hän pitää paljolti epäoikeudenmukaisena.
Hän korostaa, ettei ministerinä koskaan unohtanut niukkoja juuriaan – ”sattui, kun joku väitti minun myyneen itseni”.
”Ainoa motivaationi oli toimia niin, että ihmisillä olisi tulevaisuutta: jatkossakin työtä ja toimeentuloa.”
Salitreenaus yhdisti Stubbin kanssa
Lindström vahvistaa kirjassa mielikuvaa ”kaksi vastaan yksi” -asetelmasta Sipilän hallituksessa.
”Esimerkiksi työllisyysasioissa löysimme paljon useammin yhteisen sävelen keskustan kuin kokoomuksen kanssa.”
Kokoomus oli hallituskumppanina ”vaikea, taitava ja haastava”.
Silloista sisäministeriä Paula Risikkoa hän luonnehtii sanalla ”jurrikka” viitaten oikein sitkeään neuvottelijaan, jollainen joka puolueesta löytyy.
Kirjassa vilisee paljon muitakin kokoomushavaintoja.
Alexander Stubb ei ollut ”kovin kärsivällinen keskustelemaan ja prosessoimaan asioita”. Välit olivat aluksi etäiset, kunnes yhteistä löytyi HIFK:n kannattamisesta ja salitreeneistä.
Kai Mykkäselle Lindström antaa tunnustusta siitä, että ”se, mikä sovittiin, myös piti”. Hän kehuu myös niin Mykkäsen kuin Petteri Orponkin ymmärrystä työmarkkinapolitiikasta.
Orpoa hän luonnehtii sanaparilla ”mukava ukko”, jonka kanssa voisi mennä kaljalle ja viihtyä myös työasioiden ulkopuolella. ”Tuoppi-indeksini mukaan hän sijoittuu korkealle.”
Nykypäivässä julkaistu juttu Jari Lindströmin kirjasta on luettavissa kokonaisuudessaan Verkkouutisten Plus-osiosta. Kirjautuminen on maksuton.