Turku, 4. helmikuuta.
Petteri Orpo kiertää Madonna-mikrofonin kehikon päänsä ympärille. Hän lausuu pari sanaa ja toteaa, että laite toimii. Turun messukeskuksen äänimies sulkee mikin ja Orpo jatkaa odottelua.
Puheenjohtajapäivien alku viivästyy, koska Helsingistä Turkuun saapuva juna on myöhässä. Usein se on. Nyt pakkanen jarruttaa matkantekoa 20 minuuttia.
Orpo on johtanut kokoomusta kahdeksan kuukautta. Hän valmistautuu ensimmäisiin vaaleihinsa puheenjohtajana. Viime kesän puoluekokouksen jälkeen edessä on ensimmäinen iso kohtaaminen oman väen kanssa.
– Tämä on tärkeä porukka, hän sanoo.
Sali täyttyy, mutta edelleen joku puuttuu. Joku sanoo mikrofoniin, että Hämeen bussi on myöhässä. Salista kohoaa vastalause. Ei ole myöhässä! Huutajien mielestä Pirkanmaa on myöhässä.
Orpo odottaa jo lavalle pääsyä. Hän aikoo pitkästä aikaa puhua ilman paperia. Niin hän teki vuosikausia, mutta ministerin täytyy olla niin tarkka sanoissaan, että viime aikoina hän on useimmiten lukenut puheensa.
– Mä tiedän, mitä mä haluan kertoa, hän sanoo.
Kello 14.20 Orpo aloittaa. Hän kehuu hallituksen ohjelmaa, mutta pahoittelee vaikeaa maailmantilannetta. Yhdysvaltojen ”mielenkiintoinen” presidentti, Venäjän arvaamattomuus, Syyrian sota, Turkin valtataistelu, hän luettelee.
Hän siirtyy kuntavaaleihin. Orpo muistelee Verkkouutisten blogia, jonka otsikossa turkulaisopettaja Maarit Korhonen kysyy, mitä köyhän lapsi tekee lomalla. Vastaus: ei mitään. Orpo pitää havaintoa järkyttävänä.
Hän puhuu koulutusleikkauksista. Kokoomusta syytetään, että se haluaa leikata koulutuksesta, hän harmittelee.
– Älköön kukaan tulko sanomaan, että koulutusleikkaus olisi kokoomukselle arvovalinta. Kun ei ole rahaa niin ei ole.
Tämä hallitus ei ole leikannut kuntien valtionosuuksista. Orpon mielestä asia kannattaa muistaa, jos kilpailevat puolueet arvostelevat leikkauksia. Edellinen hallitus, jossa muun muassa vihreät ja SDP olivat mukana, leikkasi valtionosuuksia, mikä heikensi koulujen asemaa.
Eletään helmikuun alkua, hallitus pohtii, mitä tehdään veneverolle. Tämä lisävero koskisi yli yhdeksänmetrisiä veneitä sekä niitä, joissa on yli 52-hevosvoimainen moottori.
Orpo on pohtinut tätä ongelmallista veroa monelta kantilta. Hän veneilee itsekin, mikä ei ole pikkujuttu.
Orpon 4,80 metriä pitkässä pulpettiveneessä on 60-hevosvoimainen moottori. Jos Suomeen tulisi venevero, olisi jokseenkin mahdotonta, että valtiovarainministeri kävisi kalassa verovapaalla veneellä.
– Laskin verorajan niin, että varmasti oma vene jää veron puolelle.
Hallitus perui veneveron myöhemmin.
Orpo rento puhe saa kovat aplodit. STT-Lehtikuvan valokuvaaja katsoo kellosta, että kokoomusväki taputtaa 22 sekuntia. Edesmennyt taidekriitikko Seppo Heikinheimo arvioi, että yli 11 sekunnin pituiset aplodit kertovat esityksen onnistumisesta.
Orpo lähtee hetkeksi kotiinsa. Hän käy lenkillä vaimonsa Nina Kanniainen-Orpon kanssa. Vaimo määrää tahdin. Orpon takareisi revähti viime kesänä Kesärannan kuulantyöntökisoissa, eikä se ole vieläkään kunnolla parantunut.
Viking Grace, 4. helmikuuta.
Orpo ja Kanniainen-Orpo ottavat risteilyvieraita vastaan laivan ovella. Tilaisuus muistuttaa itsenäisyyspäivän vastaanottoa.
Terveisiä Kuortaneelta, terveisiä Laukaalta, Korsosta, Säkylästä, Pohjanmaan oikealta laidalta. Osa halaa, osa tyytyy kättelemään. Lyhyessä ajassa Orpo kättelee nelisensataa vierasta. Hän arvioi tuntevansa heistä 60–70 prosenttia ulkonäöltä.
– Ainakin sata on sellaista, joista voin kertoa jonkin tarinan.
Orpon suvun nyrkit on jo vuosikymmeniä sitten työnnetty syvälle poliittisen kenttätyön saveen. Isä Hannu Orpo istui Köyliön valtuustossa seitsemän kautta ja sai työstään kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1989.
Isoisä Antti Selim Orpo puolestaan oli perustamassa Marttilan kokoomusta vuonna 1918. Hänkin vaikutti kunnallispolitiikassa vuosikymmeniä, ja hänet palkittiin kokoomuksen kultaisella ansiomerkillä vuonna 1951.
Orpo on perehtynyt kokoomuspuolueen perustamisasiakirjoihin. Hän katsoo, että nykyiset arvot olivat olemassa jo sata vuotta sitten. Aatteen ydin tulee sieltä, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, huolenpitäminen, työnteko, isänmaallisuus.
Hän pohtii usein, millaista työtä isoisä on tehnyt nuoressa ja levottomassa tasavallassa.
– Kun saisi isoisän sieltä 20-luvulta tuotua tänne keskustelemaan ja juttelemaan.
Kun on näin kokoomuslainen suku, pojastakin tulee helposti kokoomuslainen. Oliko nuorella Petteri Orpolla mielessä muita vaihtoehtoja?
– Valehtelisin jos väittäisin, että oli. Kyllä se oli niin päivänselvää.
Kuluu muutama tunti, kello lähenee keskiyötä. Orpo odottelee päälavan takana omaa vuoroaan. Paula Koivuniemen yhtye testaa soittimiaan verhon takana.
Orpo sanoo olevansa vain vähän hermostunut, vaikka menee lavalle valmistautumattomana.
– Mä en vielä tiedä mitä mä sanon, hän toteaa viisi sekuntia ennen kuin kuulee nimensä kaiuttimista.
Hän kävelee vauhdikkaasti lavalle ja joutuu seisomaan yksin keskellä tanssilattiaa. Hän katselee yleisöön päin, mutta ei näe ketään, koska kirkkaat kohdevalot paistavat silmiin.
Tunnelma vapautuu nopeasti, kun Orpo kertoo, mikä erottaa oikeistolaisen ja vasemmistolaisen talouspolitiikan.
– Me tiedämme, miten kakku kasvaa, jotta demarit voivat syödä sen.
Hän puhuu muutama minuutin ja muistuttaa, miten jokaisen kokoomuslaisen täytyy houkutella vielä usea kuntavaaliehdokas.
Viking Grace, 5. helmikuuta.
Orpo kertoo, että ilta jatkui puoli kolmeen. Hän tunnustaa, että ravintolanpöydässä tuli otettua koko ajan – tosin ei paukkuja, vaan melfieitä eli yhteiskuvia, joita kokoomuslaiset sitten jakoivat somessa.
– Aika monta valokuvaa tuli otettua, hän naurahtaa.
Päivä kuluu kiertäessä laivaseminaareja salista toiseen. Aiheet vaihtuvat lennosta: vanhusten palvelu, sote, työmarkkinat, Brexit.
Tämä kuuluu puoluejohtajan, ja ylipäänsä poliitikon, työhön. Mistä tahansa asiasta pitää milloin tahansa osata lausua mielipiteensä ja mielellään myös runsaasti tosiasioita.
Orpo kertoo, että hän pitää jatkuvasti mielessään tietopaketteja, joihin nojaten hän pystyy puhumaan ilman suurempaa valmistautumista.
Nyt Orpo lähtee puhumaan maataloudesta. Hänhän kantoi maatalousministerin salkkua 2014–2015, joten perustiedot ovat edelleen muistissa. EU-rahoituskausi, vuoden 2020 jälkeinen aika, kannattavuus, tukien merkitys, hän luettelee.
– Kun on mielessä se iso tarina, mitä maataloudessa tapahtuu, pystyn puhumaan, hän kertoo puheen jälkeen.
Laivalle tulee tieto, että Suomen puolustushallinto suunnittelee sotilasyhteistyötä Britannian kanssa. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) kannattaa suunnitelmaa, joka kulkee lyhenteellä JEF.
STT kysyy Orpon mielipidettä. Orpo pohtii hetken, ja sanoo, että palaa asiaan muutaman minuutin kuluttua. Hän vaihtaa muutaman sanan valtiosihteeri Risto Artjoen kanssa. Artjoki soittaa erityisavustaja Mikko Kortelaiselle, joka kulkee toisella puolella laivaa.
Normaalisti aivoriihen osallistuisi myös erityisavustaja Anssi Kujala, mutta hän pitää vaihteeksi vapaapäivää.
Orpo joutuu päivittäin luottamaan avustajiensa välittämään tietoon.
– Pitää luottaa. Ne on itse valittu.
Kortelainen, Kujala ja Orpo tutustuivat toisiinsa 1990-luvun puolivälissä. Kortelainen vaikutti kokoomusopiskelijoiden Tuhatkunnan pääsihteerinä ja Orpo Turun yliopiston hallituksessa. Kujala toimi kokoomusnuorten pääsihteerinä. Polut risteilivät.
Kevään 2003 eduskuntavaaleissa kokoomus putosi oppositioon. Puoluejohtaja Ville Itälä palkkasi Orpon apulaispuoluesihteeriksi tekemään terävää oppositiopolitiikkaa. Hän antoi vapaat kädet etsiä sopivaa väkeä ympärilleen. Orpo valitsi Kortelaisen ja Kujalan. Kolmikko alkoi nopeasti suoltaa ideoita ja kiertää Suomea sparrauksen merkeissä.
Itälä antoi ryhmälle nimeksi kolme muskettisoturia. Ainakin yhdellä mittarilla arvioituna soturien työ onnistui: kokoomus nousi hallitukseen seuraavissa vaaleissa.
Kun Orpo valittiin sisäministeriksi 2015, hän pyysi avustajakseen Kortelaisen tasavallan presidentin kansliasta. Ja kun hänet valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi, hän pyysi ministeriryhmän avustajaksi Kujalan Suomen Yrittäjistä. Muskettisoturit olivat taas koossa.
Orpo kehuu vuolaasti, miten avustajat sitoutuvat työhönsä.
– Se yhdisti meitä silloin ja se yhdistää nyt. Oli mahtavaa, että sain pojat tänne.
Käytännössä Kortelainen hoitaa mediasuhteet ja monet käytännön järjestelyt. Kujalalla taas on iso rooli politiikan suunnittelussa. He palaveeraavat säännöllisesti kasvotusten ja WhatsApp-sovelluksen kautta. Orpo käyttää muutenkin paljon WhatsAppia erilaisissa ryhmäkeskusteluissa.
Artjokeen Orpo tutustui aloittaessaan työt maatalousministerinä. Edeltäjä Jari Koskinen (kok.) antoi kaksi ohjetta: pidä Risto (Artjoki) ja pidä Tiina (erityisavustaja Tiina Rytilä). Artjoella on osastopäällikön virka MMM:ssä, mutta hän on ministeriöstä lainassa valtioneuvostossa.
Kuluu muutama minuutti. Orpon puhelin kilahtaa ja hän alkaa lukea dokumentteja. Luettuaan hän kertoo STT:lle mielipiteensä sotilasyhteistyöstä.
– Kahdenvälinen yhteistyö on lähtökohtaisesti myönteinen asia.
Helsinki, Narinkkatori, 14. helmikuuta.
Helsingin vaalitaistelua sähköistää Jan Vapaavuoren lähtö ehdokkaaksi. Hän tavoittelee pormestarinpaikkaa. Pääkaupungin vaali on tärkeä emopuolueellekin, minkä vuoksi puoluejohto kaikin voimin houkutteli Vapaavuorta mukaan. Orpo ei tunnusta tätä aivan suoraan.
– Sanotaan, että olen useita kertoja ollut Vapaavuoreen yhteydessä.
Orpo jakaa ohikulkijoille punaisia suklaasydämiä. Joku pysähtyy puhumaan eläkkeistä, Malmin lentokenttäkin kiinnostaa.
Bio Rexin kulmalla pitää telttaansa Suomi ensin -väki. Neljä miestä alkaa lähestyä Orpoa ja asettuu puolikaareen tämän ympärille. Heillä on selvästi asiaa.
Kaksi miestä kuvaa ja kaksi provosoi. He syyttävät Orpoa pakolaiskriisistä ja väittävät tämän avanneen rajat siirtolaismassoille vastoin kansan tahtoa.
Orpo pysyttelee korostetun rauhallisena ja kertoo, millaiset kansainväliset sopimukset ohjasivat Suomen päätöstä.
Mies, jolla on putkiliikkeen mainostakki, keskeyttää Orpon puheen ja sanoo, että Orpo olisi voinut tehdä kuten Unkari, sulkea rajat. Orpo ei yritä huutaa päälle, vaan kuuntelee puhujan asian loppuun.
Orpo selventää Suomen ulkopoliittista linjaa, mutta videokuvaaja keskeyttää uudelleen. Dialogi ei etene. Turvamies käy kuiskaamassa Suomi ensin -ryhmän ilmeiselle johtohahmolle, että nyt kannattaa lähteä. Nelikko siirtyy parikymmentä metriä sivuun ja jatkaa jupinaansa.
Vanhempi rouva pyytää saada puhua hetken Orpon kanssa. Hän antaa ministerille käsin kirjoitetun paperilapun, josta erottuvat sanat syöpä ja pieni eläke. Orpo työntää lapun taskuunsa ja lupaa tehdä voitavansa.
Helsinki, Kahvila Helmi, 14. helmikuuta.
Lapsiperhe näkee kokoomuksen ilmoituksen seinällä. Tuleeko ministeri tänään tänne? Ja vielä aivan pian.
Kahvilanpitäjä vahvistaa. Joo, ministeri tulee kohta höpöttämään, hän sanoo lapsille.
Pieni kahvila täyttyy. Kun Orpo astuu sisään laahus perässään (avustajia, poliitikkoja, turvamiehiä, uteliaita), ihmisten läpi käy ohut kohahdus. Ministeri huomataan aina, vaikka eletään niinkin horisontaalisessa demokratiassa kuin Suomessa.
Orpo pitää taas ajankohtaiskatsauksen. Toimintaympäristö, Trump, Venäjä, Ukraina, Syyria, pakolaiset, Brexit. Hän muistuttaa, että Suomen paikka on EU:ssa.
– Ei ole hyvä asia, jos me jäämme yksin pohjolan perukoille.
Näistä hän siirtyy soteen. Se kiinnostaa kokoomuslaista yleisöä enemmän kuin globaalit kriisit.
Helsinki, Pasila, 17. helmikuuta.
Orpo vierailee Ylen aamutelevisiossa. Hän kertoo, että Suomi velkaantuu yhä lisää, ellei mitään tehdä. Joko pitää leikata menoja tai lisätä tuloja, siis työpaikkoja, mutta nykyinen meno ei voi jatkua.
Pasilasta hän lähtee työpaikalleen ja saapuu sinne ennen kahdeksaa. Kalenteri näyttää tyhjää kello 8.45 saakka. Orpo saa päähänpiston. Hän päättää hetkeksi rikkoa ministerin ja puoluejohtajan äärimmäisen kurinalaisen elämän, jota ohjaa muiden ihmisten laatima aikataulu.
Orpo tekee jotain rajua: hän vetää takin ylleen ja lähtee ulos kertomatta kenellekään.
Senaatintorilla tulee vastaan entinen kansanedustajakollega Carl Haglund (r.). Tämä huolestuu. Onko jotain tapahtunut? Eihän ministeri tavallisesti kulje kadulla yksin ilman avustajia ja etenkään ilman turvamiehiä.
– Mä karkasin, Orpo vastaa.
Haglund helpottuu. Orpo käy juomassa kahvit yksin ja palaa toimistolle.
– Mä teen tällaista joskus, hän kertoo naureskellen myöhemmin.
Turku, 23. helmikuuta.
Orpo aloittaa lyhyen hiihtoloman perheen kanssa. Loman keskeyttää pääministeri Juha Sipilän (kesk.) lausunto siitä, että hallitus saattaa pelastaa Malmin lentokentän.
Orpo alkaa selvittää asiaa. Selvitystyön päätteeksi hän tviittaa, että hallituksessa ei ole sovittu Malmin päätöksen perumisesta.
Hän sanoo käyttävänsä Twitteriä aina harkiten. Joskus yksi tällainen 140 merkin mikroblogi edellyttää tuntien työtä.
– En halua paiskoa mitään nopeasti. Jos sanon jotain, haluan tietää, että asia myös on niin.
Erityisen suurta harkintaa hän käytti marraskuussa 2015, kun terroristit tappoivat Pariisissa 132 ihmistä. Orpo oli silloin sisäministeri, jonka tehtäviin kuuluu sisäinen turvallisuus.
Tällaisessa tilanteessa ministerin tulee reagoida nopeasti, jotta hän osoittaa olevansa tilanteen tasalla. Ennen kannanottoa pitää kuitenkin selvittää tosiasiat.
– Jos sisäministeristä ei kuulu ensimmäisen tunnin sisään mitään, hän on huono sisäministeri, Orpo kuvaa tilannetta.
Nopean selvityksen jälkeen Orpo ilmoitti Twitterissä, että Suomi nostaa valmiustasoa.
Nopeus leimaa myös lehdistöä, joka antaa politiikoille yhä lyhyempiä määräaikoja kommentoida omia tietojaan. Juha Sipilä tunnetusti menetti malttinsa, kun Yle pyysi häneltä kannanottoa kaivosyhtiö Terrafamen tarjouskilpailuun, johon osallistui Sipilän sukulaisia. Sipilä sai aikaa runsaat kaksi tuntia.
Orpo perää tiedotusvälineiltä ymmärrystä, koska usein poliitikon pitää selvittää asia ennen kuin siihen voi ottaa kantaa. Hän sanoo myös törmäävänsä silloin tällöin harhaanjohtavaan otsikointiin; vaikka toimittaja siteeraa näennäisen sanatarkasti, hän onnistuu silti kääntämään poliitikon lausunnon päinvastaiseksi.
Oma lukunsa ovat vielä valemediat, jotka levittävät virheellistä tietoa. Niiden väitetään vaikuttaneen Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin ja Britannian EU-äänestykseen.
– Valemediat ovat pirullinen vastus, mutta suomalaiset ovat vastuullisia ja valistuneita. Euroakin kannattaa kolme neljäsosaa.
Hollannissa laitaoikeisto kärsi tappion parlamenttivaaleissa kaksi viikkoa sitten. Maltilliset puolueet toivovat, että niin käy myös Ranskan presidentinvaaleissa huhtikuussa.
Orpo ei usko, että ääriliikkeet menestyisivät Suomessa. Hän kehottaa katsomaan puoluekenttää.
– Ei perussuomalaiset mikään ääriliike ole. He ovat vastuullisia populisteja, hän sanoo hallituskumppanista.
Orpon loma jatkuu. Hän soittaa silti muutamia kymmeniä puheluja ja houkuttelee ihmisiä kuntavaaliehdokkaaksi.
Pälkäne, 1. maaliskuuta.
Orpo kuuntelee ministeriautossa radiota. Iivo Niskanen voittaa Lahdessa 15 kilometrin hiihdon.
Tieto kohottaa tunnelmaa, kun hän hetkeä myöhemmin jalkautuu Pälkäneen kunnantalon pihaan. Muuten maailman glamour sijaitsee jossain kaukana; ei kansanjoukkoja, ei suurta äänentoistoa, ei lippujen merta, ei suurtehovalaisimia. Politiikan arki on sitä, että loska kastelee kengät ja taivas pysyy harmaana.
Parkkipaikalle on saapunut paikallislehden toimittajan lisäksi toistakymmentä kokoomuslaista. He tekevät sitä yksinäistä ja epäkiitollista työtä, jota monet väheksyvät.
He kuuluvat siihen joukkoon, jota Orpo ei väsy ylistämään. Hän kutsuu heitä sankareiksi, jotka tekevät elämänsä aikana käsittämättömän määrän vapaaehtoistyötä.
Orpo kokee olevansa heille jotain velkaa.
– Haluan olla luottamuksen arvoinen. Haluaisin käydä joka paikassa ja sanoa jokaiselle kansanliikkeen puolesta kiitos.
Lempäälä, 1. maaliskuuta.
Orpon Mercedes-Benz kaartaa Lempäälän K-Marketin pihaan. Siellä seisoo 14-metrinen puoliperävaunu, joka on vaalien alla ajaksi koristeltu kokoomuksen värein. Toissa kesänä samaa ylellistä VIP-vaunua käytti muusikko Cheek Tampereen Blockfestillä.
Orpo pitää – ties monennenko kerran tänä keväänä – poliittisen tilannekatsauksen. Brexit, Ranska, sote, valinnanvapaus, hän luettelee ulkomuistista.
Kunnallisvaalien ehdokasasettelu on umpeutunut. Kokoomuksella on mukaan 5 739 ehdokasta.
– Se on vähemmän kuin viimeksi, mutta suhteellinen asemamme ei ole heikentynyt, Orpo sanoo.
Se tarkoittaa, että muillakin puolueilla on vähemmän ehdokkaita kuin viimeksi. Vihreät tekee poikkeuksen, se kasvatti ehdokasmääräänsä runsaalla kahdellasadalla.
Sote-uudistus vie valtaa kuntien ja kaupunkien valtuustoilta, mutta tärkeää työtä jää koulutukseen, kaavoitukseen ja yrityselämän virkistämiseen, Orpo muistuttaa. Hän kehottaa ehdokkaita panemaan itsensä peliin.
– Vaaleja ei voiteta salaa.
Helsinki, 14. maaliskuuta.
Kilpailukykysopimus osuu erityisen kipeästi kuntien työntekijöihin. Lastentarhanopettajan palkka putoaa 300 euroa.
Ylen toimittaja Kirsi Heikel puristaa Orpoa nurkkaan kuntavaalitentissä. Orpo, ensimmäistä kertaa tentissä puheenjohtajan roolissa, perustelee sopimusta työttömien suurella määrällä ja julkisella velalla. Kiky parantaa vientiyritysten kannattavuutta, mikä ennen pitkää näkyy työpaikkoina. Tällä tavoin paranee julkisenkin talouden tilanne.
– Se luo meille työpaikkoja, ja se kai on tärkeintä.
Studioyleisö on Orpolle suopea, onhan joukko koottu Helsingin ja Uudenmaan kokoomuslaisista.
Orpo lähtee Pasilasta kymmenen liepeillä. Hän selaa puhelimellaan viestejä ja vastailee niihin parhaansa mukaan. Hän pitää pikapalaverin Kortelaisen ja Kujalan kanssa. Ryhmä käy läpi tv-tentin ja arvioi sen Orpon kannalta onnistuneeksi.
Orpo jää yöksi Helsinkiin. Keskiviikkona pitää puolustaa hallitusta opposition tekemää välikysymystä vastaan. Torstaina odottaa aina arvaamaton kyselytunti.
Viikonlopuksi on luvassa Hämeenlinna–Padasjoki–Asikkala–Sysmä–Hartola–Heinola-kiertue. Sunnuntaina ehtii vähän levätä, ennen kuin pitää lukea euroryhmän paperit. EU-rahaministerien kokous alkaa maanantaina Brysselissä.
Alkuperäinen teksti julkaistu Nykypäivä-lehdessä 30.3.2017.
