Hallituksen tavoitteena on paikata sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tulevaisuuden kustannuksia kolmella miljardilla eurolla suhteessa perusuraan. Ilman säästöjä ikääntymisen aiheuttama menojen kasvu uhkaa tulevina vuosikymmeninä paisuttaa menoja kestämättömälle tasolle julkisen talouden kannalta.
Hallituksen kaavailemalla rahoitusmallilla säästöt uhkaavat kuitenkin jäädä toteuttamatta. Pohjimmiltaan syynä ovat perustuslain vaatimukset ja rahoituksen siirtäminen kokonaan valtion harteille.
Uudessa sote-mallissa sote-alueiden rahoitus määrittyy maakuntien rahoituslain perusteella, josta on käyty neuvotteluita syksyn mittaan. Rahoituslakiin pitäisi saada mekanismit, joilla säästöjen toteutuminen varmistetaan.
Hallituksen rahoitusta koskevan linjauksen mukaan valtiolta tuleva maakuntien rahoitus määräytyisi asukaskohtaisesti sekä palvelun tarpeen perusteella. Tässä haasteena on ollut maakuntien tasavertainen kohtelu.
Erilaiset mallit kohtelisivat eri maakuntia eri tavoin. Jos sairastavuutta korostetaan enemmän, ne maakunnat, joissa on suurempi sairastavuus, saavat enemmän rahaa. Jos taas väestökehitystä painotetaan enemmän, saavat väestökehitykseltään positiiviset maakunnat enemmän rahaa suhteessa siihen, että väestökehitystä ei painotettaisi.
Perustuslaki edellyttää, että ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä”. Nykyisessä mallissa julkinen valta on täyttänyt tehtävänsä, kun viime kädessä kunnat ovat olleet velvoitettuja huolehtimaan riittävästi rahoituksesta sotelle. Uudessa sote-mallissa tätä kuntien verotuksen kautta tulevaa säätövipua ei enää olisi.
Ei kannusteita säästöihin
Kolmen miljardin euron säästöt saataisiin hallituksen kaavailujen mukaan talouden ohjausmallilla, jolla kustannuksia hillittäisiin. Rahoituksen taso tarkistettaisiin vuosittain ja siinä huomioitaisiin toteutuneet kustannukset ja asiakasmaksujen määrä. Kustannuksia ei kuitenkaan otettaisi huomioon täysimääräisesti, minkä on ajateltu luovan riittävästi painetta säästöjen aikaansaamiseksi palvelutuotantoa järkeistämällä ja tuottavuutta kehittämällä.
Maakuntien kustannustason muutos määräytyisi mallissa maakuntaindeksin mukaisesti, joka laskettaisiin yleisestä ansiotasoindeksistä, kuluttajahintaindeksistä ja maakuntatyönantajan sosiaaliturvamaksuista. Vuodesta 2022 alkaen maakuntien toteutuneet kustannukset olisi tarkoitus ottaa huomioon enintään maakuntaindeksin muutoksella, johon lisätään 0,5 prosenttiyksikköä. Tästä syntyisi indeksileikkuri, joka pitäisi huolen säästöistä.
Malli pakottaisi maakunnat hallituksen kaavailemiin säästöihin, mutta törmäisi ongelmiin, jos maakuntien rahoitus ei edelleenkään riittäisi perustuslain takaamien julkisten palveluiden toteuttamiseen. Jos maakuntien rahat tulisivat käytettyä jo ennen vuoden loppua, valtio olisi velvoitettu kustantamaan sote-budjetin ylityksen.
Asiantuntijat pelkäävät, että tämä voisi tehdä uudesta sote-mallista menoautomaatin, joka säästöjen sijaan toimisi tavoitteitaan vastaan. Verkkouutisten tietojen mukaan riski säästötavoitteiden vesittymisestä on huolettanut sekä virkamiehiä että hallituksen neuvottelijoita.
Maakuntavero korjaisi ongelman
Valtion taloudellisen tutkimuskeskus (VATT) tutkijat Mika Kortelainen, Tuukka Saarimaa ja Janne Tukiainen huomauttivat joulukuun alussa julkaistussa blogissaan, että säästöjä syntyisi uudessa sote-mallissa vain, jos maakunnilla on säästöihin riittävät kannustimet. Heidän mukaansa hallituksen ehdottaman järjestelmän keskeinen valuvika on siinä, että maakunnilla ei ole itsellään juuri kannustimia säästöihin.
”Jos maakunnilla olisi oma veroinstrumentti, säästökannustimet syntyisivät luonnollisesti verotuksen ja maakuntavaalien kautta: Palveluiden tehokkaampi järjestäminen johtaisi alempaan veroprosenttiin ja äänestäjät puolestaan palkitsisivat ne maakuntapoliitikot, jotka tuottaisivat parhaan palvelu-vero -paketin”, tutkijat kirjoittivat blogissaan.
Tutkijat tulivat johtopäätökseen, että maakuntatason veron käyttöönotto parantaisi ehdotettua mallia.
”Kaikkea rahoitusta ei välttämättä kannata kerätä maakuntatasolla, jos maakuntien välillä on merkittäviä palvelutarve-eroja. Tässä tilanteessa voi olla järkevää, että valtio tukee maakuntia palvelutarpeen mukaan, kuten kuntien valtionosuusjärjestelmässä”, tutkijat totesivat.
Hallituksen on tarkoitus julkistaa tänään keskiviikkona tai huomenna torstaina neuvotteluratkaisu soten valinnanvapaudesta.