Työelämäprofessori Vesa Vihriälän mukaan useampi asia on viimeisen vuoden aikana nostanut esille perustuslain tai sitä vastaavien säännösten merkityksen talouskehitykseen suoraan tai välillisesti vaikuttavaa politiikkaa ohjaavana tekijänä.
Hän toteaa blogissaan, että Suomessa perustuslain tulkinnat ovat estäneet tai rajanneet monia koronakriisin hallintaan tähdänneitä toimia tai suunnitelmia tai johtaneet tehtyjen päätösten moittimiseen.
– Tällöin kyse on etupäässä ollut siitä, että toimenpiteen on joko katsottu asettavan ihmiset perusteetta eriarvoiseen asemaan tai puuttuvan liikaa henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Sote-uudistuksen erilaiset vaihtoehdot ovat toistuvasti törmänneet ongelmiin säädösten perustuslainmukaisuuden kanssa, Vihriälä kirjoittaa.
Hän toteaa, että normit ja erityisesti perustuslain tapaiset normit on tarkoitettu noudatettaviksi, muutenhan niillä ei ole merkitystä.
– Mutta toisaalta on tilanteita, joissa normin kirjaimellinen noudattaminen aiheuttaa erittäin suurta haittaa taloudellisesti tai on ristiriidassa muiden lainsäädännön asettamien normien kanssa. Tällöin tarvitaan tulkintaa ja eri asioiden merkityksen punnintaa. Minusta näyttää siltä, että Suomessa perustuslain ja muidenkin säännösten tulkinta on usein liian yksisilmäistä ja kirjaimellista ja johtaa huonoihin tuloksiin, kun taas EU:n toimintaa sääntelevää perussopimusta tulkitaan tarpeettomankin löysästi, Vihriälä sanoo.
Vihriälä ottaa esimerkiksi muun muassa koronapassin, jollainen on otettu tai ollaan ottamassa käyttöön useissa maissa. EU:n yhteinen koronatodistus on tällainen passi maahantulon osalta. Suomi on tämän hyväksynyt.
– Sen sijaan Suomessa ei ole toistaiseksi luotu vastaavaa menettelyä kotimaan sisällä toteutuvien sosiaalisten kanssakäymistilanteiden osalta. Peruste on sama kuin 65 vuotta täyttäneiden AstraZenecan rokotevalinnan kohdalla: huoli yhdenvertaisuudesta.
Vihriälän mielestä huoli on ylimitoitettu suhteessa passista saatavaan hyötyyn.
– Passihan mahdollistaa turvallisen ja muita vain vähän riskille altistavan osallistumisen erilaisiin tapahtumiin. Tästä osallistujille tuleva välitön hyöty ja palvelutarjoajien ja niiden henkilöstön taloudellinen hyöty ovat suuria, hän kirjoittaa.
Vihriälän mielestä on vaikea nähdä, että vaatimus joko rokotuksesta tai testistä syrjisi ketään kohtuuttomasti verrattuna näihin hyötyihin.
– Itselle kustannuksia aiheuttavia omaa ja muiden riskejä vähentäviä vaatimuksia on asetettu muissakin yhteyksissä. Autoa voi ajaa vain suorittamalla ajokortin ja huononäköisen on hankittava asianmukaiset silmälasit. Kumpikin aiheuttaa kustannuksia eikä kukaan korvaa niitä. Jos näihin vaatimuksiin ei suostu, ei voi ajaa autoa. Kun maksuton rokotus on pikapuoliin kaikkien ulottuvilla ja maksulliseen testiin pääsee käytännössä helposti, on yhä vähemmän syytä nähdä koronapassia pahoin syrjivänä käytäntönä, hän toteaa.
Yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen ohella myös henkilökohtainen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat rajoittaneet koronalta suojautumisen toimia, Vihriälä huomauttaa.
– Maahantulijoita ei pitkään aikaan voitu vaatia tekemään koronatestiä tai asettamaan heitä karanteeniin ilman tapauskohtaista terveydenhuollon henkilöstön määräystä. Kun tällaista tapauskohtaista arviointia oli vaikea resurssisyistä toteuttaa, vaihtoehdoiksi muodostui ihmisten päästäminen läpi ilman testausta tai maahantulon summaarinen rajoittaminen. Näitäkin rajanvetoja on hieman vaikea mieltää perustelluiksi suhteessa hyötyihin, joita kattavaan testaukseen perustuva menettely olisi tuottanut, hän kirjoittaa.
Vihriälä toteaa, että mainituissa yhdenvertaisuutta, henkilökohtaista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta koskeviin perustuslain kirjauksiin perustuvissa koronatoimien rajauksissa Suomen linja näyttäisi olleen tiukempi kuin useissa Suomeen monella tapaa verrattavissa olevissa Euroopan maissa.
– Kun meillä poissuljettujen toimien ei ole muualla katsottu kohtuuttomasti rikkovan kansalaisten perusoikeuksia, onko todellakin niin, että vain Suomessa perusoikeuksia kunnioitetaan, muualla ei? Tuskinpa.
Vihriälän mukaan täydellisen yhdenvertaisuuden tavoittelu yksittäisen asian suhteen saattaa kuitenkin johtaa muiden näkökohtien sivuuttamiseen.
– Vaatimus ratkaisujen pilkuntarkasta lainmukaisuudesta puolestaan hidastaa päätöksentekoa: uusia ratkaisuja ei tohdita tehdä, ainakaan ilman pitkäaikaista valmistelua. Tämä ei ole välttämättä merkittävä ongelma pitkällä aikavälillä vaikuttavien asioiden kohdalla, vaikka esimerkiksi sote-uudistuksen vuosien viivästymiseen pilkkujuridiikkakin oli vaikutusta. Mutta kriisitilanteissa nopeat, selkeät ja helposti ymmärrettävät ratkaisut ovat tärkeitä. Niiden tekemättä jättäminen voi aiheuttaa suurta vahinkoa. Suomen päätöksenteossa on minusta vinoumaa tähän suuntaan, Vihriälä summaa.