Hallitus jatkaa budjettiriihen valmistelua torstaina Kesärannassa.
Iso poliittinen kokonaisuus on veropaketti eli kilpailukykysopimuksen rasitteiden korvaaminen tuloveroja alentamalla. Kevennyksen loppusumma on liikkunut 100–400 miljoonan välissä. Luultavaa on, että summa asettuu johonkin haarukan keskivaiheille.
Veropakettiin liittyy myös ns. solidaarisuusvero, jonka verotettavan tulorajan alarajaa pitäisi sovitusti nostaa, mutta jota keskusta ja siniset ovat vaatineet pidettäväksi ennallaan. Mitä hallitus päättääkin tässä asiassa, päätöstä pitäisi ohjata hallitusohjelman kirjaus, ettei kenenkään verotus kiristy.
Tuloveronkevennykset rahoitetaan mitä ilmeisimmin välillisiä veroja korottamalla. Veropakettia on hieronut Petteri Orpon verotyöryhmä ja ilmeisesti veroista on päästy sopuun.
Hallitus antanee budjetissa lisärahaa myös sisäiseen turvallisuuteen ja näyttää suuntaviivat perhevapaauudistukseen.
Lepomäki: Verokiila on erittäin korkea
Ylen Ykkösaamussa kansanedustaja Elina Lepomäki toivoi hallituksen paneutuvan myös pidemmän tähtäimen haasteiden ratkaisemiseen. Hän muistutti, että kehittyvien maiden elinkeinorakenne on muuttumassa palveluvetoiseksi, minkä vuoksi olisi huolehdittava verotuksen kohtuullisuudesta.
– Suomessa on erittäin korkea verokiila. Se johtaa siihen, että esimerkiksi hyvin koulutetulla henkilöllä on harvoin varaa ostaa ulkopuolisia palveluita, esimerkiksi kotitalouspalveluita.
Lepomäen mukaan olisi tehtävä ”hyvin jämäkkää” veropolitiikkaa, joka takaisi ostovoiman ja joka istuisi elinkeinorakenteen muutokseen. Hänestä hallitus oikeilla jäljillä mutta toivoi vielä lisää rohkeutta.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson oli eri mieltä veronalennuslinjasta. Hänen mukaansa on outoa, että sinänsä tärkeää ostovoimaa vahvistetaan veronkevennyksin eikä palkankorotuksin, vaikka talous on kasvussa. Andersonin mukaan hallitus on ajautunut ”kierteeseen”, jossa kilpailukykysopimuksen heikennykset korvataan palkansaajille veronalennuksilla.
Li Andersson vaati erityisesi heikompiosaisten aseman parantamista. Elina Lepomäki oli tavoitteesta Anderssonin kanssa samaa mieltä .
– Selvää on, että pitää parantaa perusturvan tasoa. Ja sitä että ihmiset, joilla ei ole aitoa vaihtoehtoa, että heillä pysyy kohtuullinen elintaso.
Lepomäki teroitti, että jotta perusturvaa pystytään merkittävästi parantamaan, se edellyttää vahvempaa työllisyysastetta ja julkista taloutta. Lepomäki muistutti valtiontalouden jatkaneen alijäämäisenä jo vuosikymmenen.
– Pitäisi tehdä suuret ja tärkeät rakenteelliset uudistukset. Työn tarjontaan, kuten työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan poistaminen, kuten ansiosidonnaisen täydellinen reformi ja sitten työmarkkinoilla paikallinen sopiminen.
Li Andersson puolestaan kuvaili työn tarjonnan parantamista kokoomuslaiseksi politiikaksi, joka hänestä tarkoittaa työehtojen heikentämistä ja palkkojen alentamista. Hänestä olisi tärkeää puuttua työttömyysturvan byrokratian loukkuihin eli kohtiin, jotka ”estävät työtä hakevia ihmisiä ottamasta vastaan esimerkiksi lyhytaikaisempia töitä.”