Perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden perusteita pohtivan työryhmän tuoreen esityksen mukaan vuodesta 2016 lähtien kouluissa opetetaan jatkossa ainoastaan tekstauskirjaimet, jolloin käsialakirjoituksen opetuksesta luovutaan kokonaan.
Esitystä on perusteltu tietoteknisen kirjoittamisen lisääntymisellä, jonka yhteydessä kahden eri kirjainmalliston opettaminen koetaan tarpeettomaksi. Sidosteisen käsialakirjoittamisen harjoittelun on myös nähty vievän liian paljon aikaa äidinkielen oppitunneista.
Vesa-Matti Saarakkala kuitenkin vastustaa työryhmän aikeita poistaa sidosteinen käsialakirjoitus peruskoulun äidinkielen opetussuunnitelmasta. Hän on jättänyt asiasta eduskunnassa kirjallisen kysymyksen.
Tietokoneilla tehtävän kirjoittamisen yleistymisellä voidaan hänen mielestään katsoa olevan monia negatiivisia vaikutuksia oppilaiden tiedollisiin ja motorisiin kykyihin. Erityisesti sidosteisen käsialakirjoituksen roolia lapsen hienomotoriikan kehityksen kannalta ei pitäisi Saarakkalan mielestä aliarvioida.
– Sidosteisen käsialakirjoituksen opetuksen merkitystä korostaa myös sen yksilöä personifioiva aspekti, jolloin jokaisen yksilön oma käsiala heijastaa tämän inhimillisiä ominaisuuksia. Lisäksi käsinkirjoitetut asiat muistetaan paremmin verrattuna koneella kirjoitettuun aineistoon, hän toteaa.
Tämä selittyy hänen mukaansa sillä, että käsin kirjoittamisen hitaamman roolin vuoksi, kirjoitettu sisältö on myös prosessoitava samaan aikaan mielessä erilaisella intensiteetillä kuin koneella näppäiltäessä.
Mikäli käsialakirjoittamisen opetuksen jatkuminen vaatii äidinkielen oppituntien määrän lisäämistä perusasteella, on riittävät määrärahat siihen osoitettava Saarakkalan mielestä valtiolta perusopetukseen suunnattuja määrärahoja kohottamalla.