Hallituksen puoliväliriihessä tehtiin jämäkkä ryhtiliike ansiotulo- ja yhteisöveron keventämiseksi. Vaikka perintöveroa samalla kohtuullistettiin, malli on yhä epäoikeudenmukainen.
Todellinen verotuksen oikeudenmukaisuus edellyttäisi sitä, että verotus kohdistuu kykyyn maksaa – ei siihen, että joku kuolee. Ongelmia syntyy esimerkiksi siitä, että perintövero määrätään maksuun, vaikka kukaan ei ole saanut itselleen haltuunsa yhtään mitään.
Ensi vuoden alusta alle 30 000 euron perinnöstä ei siis tarvitse maksaa veroa, aiemmin alaraja oli 20 000 euroa. Petteri Orpon hallitus pidensi jo aiemmin perintöveron maksuaikaa kymmeneen vuoteen. Maksuajalta perittävää koron marginaalia lasketaan 3,5 prosentista kahteen prosenttiin, jonka lisäksi on maksettava toki viitekorkoa, joka on tänä vuonna 4,5 prosenttia.
Päätös on oikeansuuntainen, mutta ei riittävä. Seuraavaksi perintöveroasteikon prosentteja pitäisi rukata alaspäin. Itse toimisin kuten Ruotsin demarihallitus vuonna 2005: poistaisin perintöveron kokonaan.
Meille on pitkään vakuuteltu, että suurin osa perinnöistä on niin pieniä, ettei niistä tarvitsee maksaa veroja. Samalla on jätetty kertomatta, että aivan tavallisten suomalaisten perintöveroja päätyi ulosottoon lähes 12 miljoonaan euroon edestä vuonna 2022. Tämä kielii siitä, että perintönä saatujen omaisuuserien arvot ovat kasvaneet. Ja ne tulevat nousemaan edelleen.
Kymmenen vuoden maksuaika on hyvä, koska ainakaan ulosotto ei uhkaa ennen sitä. Korkoseuraamukset välttääkseen perintövero kannattaa kuitenkin maksaa heti pois. Silti voi kysyä, onko oikein, että perintövero määrittyy vainajan kuolinpäivän mukaan, vaikket saa perintöä haltuusi, et pysty sitä käyttämään tai realisoimaan.
Tyypillisesti ongelmia tulee esimerkiksi silloin, kun perii huoneiston, omakotitalon, mökin tai tilan, joiden kaupaksi saaminen on hankalaa. Jos pesässä ei ole likvidejä varoja eikä itsellä ole säästöjä, maksuvaikeudet saattavat olla edessä, jollei pankkilaina ole vaihtoehto. Vastaava tilanne saattaa syntyä myös silloin, kun leski jää asumaan yhteiseen kotiin, eivätkä perilliset voi sitä realisoida.
Perinnöksi saatavat perheyhtiön osakkeet voivat olla hyvinkin arvokkaat, mutta niitä on käytännössä hyvin hankala myydä kenellekään muulle. Ongelmia syntyy myös, kun kuolinpesä on riitainen eikä varoja päästä jakamaan osakkaille. Jako voi kestää vuosia. Perintövero pannaan tuolloinkin maksuun, vaikka kukaan ei ole saanut haltuunsa yhtään mitään.
Kerrotaanpa esimerkki. Kolme sisarusta peri elinvoimaisesta Oulusta 50-luvun omakotitalon kolme vuotta sitten. Perintövero pamahti maksuun. Talo ei mennyt kaupaksi eikä vuokralaisia löytynyt. Perilliset asuivat kaukana Oulusta. Rahaa upposi kiinteistöveroihin, jätemaksuihin, sähkölaskuihin, nuohoukseen, lumenluontiin, vakuutusmaksuihin, siivouksiin ja lähes kymppitonni öljylämmitykseen.
Maksettavaa kertyi rutkasti lisää, kun talon putket räjähtivät, tuli vesivahinko, wc-pöntöt halkesivat ja patterit hajosivat. Öljy oli joko loppunut tai ikiaikainen poltin hajonnut. Vakuutus ei korvannut vahinkoja, koska yhtiö katsoi, ettei kaukana asuvat perilliset olisi saaneet jättää taloa valvomatta.
Yllä mainittuja kuluja ei voinut vähentää. Ne eivät alentaneet maksettavan perintöveron määrää. Edes kiinteistövälittäjän palkkiota ei voinut vähentää, kun talo meni lopulta pitkän painajaisen jälkeen kaupaksi.
On aika rehellisesti tarkastella perintöveron tarpeellisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Työnteolla, yrittämisellä ja säästämisellä kartutetusta omaisuudesta on verot maksettu jo moneen kertaan. Suomessa on varsin maltilliset tuloerot. Perintövero ei nykyiselläänkään juuri estä varallisuuden kasaantumista, vaan ainoastaan vaikeuttaa varallisuuden siirtymistä niillä, joilla ei ole mahdollisuutta verosuunnitteluun, säätiöihin tai Suomesta poismuuttamiseen.
Lopputulos? Veron nimellinen progressiivisuus on harhaa – todellisuudessa perintövero kurittaa aivan tavallisia suomalaisia, keskiluokkaa ja pienyrittäjiä.
Perintöveron poisto sen sijaan kannustaisi ahkeroimaan ja investoimaan. Tukisi yrittäjyyttä, pitäisi työpaikat ja omaisuuden kotimaassa. Ja näin koko Suomi vaurastuisi. Monet maat ovat todenneet, että perintöveron tuotto on suhteellisen pieni verrattuna sen aiheuttamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin haittoihin.
Suomessa perintö- ja lahjaveron tuotto on ollut viime vuosina hieman yli miljardi euroa eli vain noin yksi prosentti valtion kokonaisbudjetista. Nykyinen järjestelmä ei toimi tasa-arvon edistämiseksi. Perheiden omaisuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle ei tulisi olla rangaistavaa, vaan luonnollinen osa elämää.
Kun yrittäjä jättää yrityksensä lapsilleen, perintövero voi pakottaa nämä myymään yrityksen tai ottamaan lainaa sen maksamiseen. Tämä heikentää yritystoimintaa, lopettaa yritystoiminnan kokonaan ja tappaa työpaikkoja.
Ruotsin kokemus osoittaa, ettei valtiontalous romahtanut. Sen sijaan sukupolvenvaihdokset helpottuivat, perheyritykset säilyivät kotimaisessa omistuksessa, ja hallinnollinen taakka väheni merkittävästi.
Annetaan rahan mennä kiertoon. Perintö kuuluu perillisille, ei verottajalle.
