Helsingin Sanomien yleisönosastolla julkaistiin poikkeuksellisesti nimimerkillä Äiti kirjoitus, jonka otsikko kertoi miten ”Perinnöistä tuli lapsilleni suuri taakka”.
Äidin mukaan ”yleensä kai ajatellaan, että on hienoa, kun saa ison perinnön. Aina se ei ole niin, varsinkaan silloin, kun perintöverot ovat suuret ja ne joutuu maksamaan ennen kuin perintöä on saatu realisoitua. Realisoimista voi joutua odottamaan vuosia”.
Hän kertoi lastensa perineen ison tontin liikekeskuksessa Etelä-Suomessa. Tonttia ei ole saatu myytyä. Verottajalle lapset ovat silti maksaneet kymmeniä tuhansia euroja veroa etukäteen, ja tontista menee myös kiinteistöveroa ja muita kuluja.
Nyt lapset perivät vielä lisää isoäidin kuoltua – ja perintöveroa on taas maksettava.
”Mistä nuoret saavat rahat verottajalle? Heillä ei ole muuta kuin elämiseen menevät pankkitulonsa. Elämä on muutenkin vaatinut veronsa muun muassa vakavien sairastumisien vuoksi”, Äiti tuskailee.
”Lapseni ovat kaikki nuoria ihmisiä, joilla elämän pitäisi olla edessä kukoistavana mahdollisuutena. Nyt tuntuu siltä, että verottaja on ainoa, joka hyötyy näistä perinnöistä, ja muiden kohtalo jää nähtäväksi”.
Äidin mukaan tonttien arvo voi laskeakin niin, että ainoastaan verottaja ja välittäjät hyötyvät. Äiti ihmettelee, mitä hän tekee pienen talon osuutensa kanssa.
”Ajattelin lasten saavan kaiken, mikä heille kuuluu. Nyt tuntuu, että perinnöstä tuleekin myllynkivi kaulaan, joka pahimmassa tapauksessa vie heidät hautaan. Minulla ei ole varaa maksaa heidän puolestaan”.
Hän päättää kirjoituksensa toteamalla, että ”elämässä kaikki ei mene niin kuin parhaaksi olisi. Äitinä minulla on hätä nuorten puolesta”.