Väittelijä Jaana Lappalainen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että perheyritykset joutuvat hylkäämään investointeja useammin kuin ei-perheyritykset muun muassa rahoituksen saannin vaikeuden vuoksi. Investointien määrässä perhe- ja ei-perheyrityksillä ei ole kuitenkaan merkittävää eroa.
Perheyritykset käyttivät rahoituksessa ostovelkoja, rahoitusyhtiöitä ja nykyisiä omistajia useammin kuin ei-perheyritykset.
– Lisäksi perheyritysten omistaja-johtajat suhtautuivat kielteisemmin pankkilainoihin ja ostovelkoihin kuin ei-perheyritykset, ja positiivisemmin puolestaan omistajien lisäsijoituksiin, Lappalainen toteaa väitöstiedotteessaan.
Hänen mukaansa sekä pk-yritykset että perheyritykset ja ei-perheyritykset noudattavat pääosin pecking order -teoriaa rahoituskäyttäytymisessään. Sen mukaan yritykset käyttävät ensisijaisena rahoituslähteenään tulorahoitusta, toissijaisena vierasta pääomaa eli lyhyt- tai pitkäaikaisia lainoja ja vasta viimeisenä vaihtoehtona ulkopuolista oman pääoman ehtoista rahoitusta.
Yritysjohdon omistamat pk-yritykset kannattavampia
Lappalaisen väitöstutkimuksen perusteella pk-yritykset, joissa yrityksen johto omistaa yritystä, kasvavat hitaammin, mutta ovat kannattavampia kuin muut saman kokoluokan yritykset.
– Vastaavasti pk-yritykset, joissa omistajina on pääomasijoittajia, kasvavat nopeammin, mutta niillä on heikompi kannattavuus, hän toteaa.
Myös yhtiön hallituksen ulkopuolisilla jäsenillä on tutkimuksen mukaan vaikutusta kasvuun ja kannattavuuteen. Yritykset, joiden hallituksessa on ulkopuolisia jäseniä, kasvavat hitaammin ja ovat heikommin kannattavia.
Tulos viittaa Lappalaisen mukaan siihen, että omistaja-johtajat ovat riskin karttajia ja pääomasijoittajat puolestaan sijoittavat yrityksiin, joiden kasvumahdollisuudet ovat korkeat.
– Ulkopuolisten hallitusten jäsenten läsnäolo hallituksessa viestinee siitä, että rahoittajat ovat vaatineet ulkopuolisten hallitusten jäsenten nimittämistä agenttiongelmien vähentämiseksi. Vaihtoehtoinen selitys voinee olla, että ulkopuolisia on otettu hallituksen jäseniksi, jotta yritysten taloudellista suorituskykyä voitaisiin parantaa ulkopuolisten tuoman osaamisen ja asiantuntijuuden kautta, Lappalainen toteaa.
Lappalainen tarkasteli väitöstutkimuksessaan omistusrakenteen ja hallituksen kokoonpanon sekä agenttiongelmien välisiä yhteyksiä 600 suomalaisessa pk-yrityksessä. Tutkimusaineisto on vuosilta 2000–2005.
KTL Jaana Lappalaisen vaitöskirja Association between corporate governance structures and agency problems in small firms – Evidence on Finnish SMEs tarkastetaan perjantaina 16. toukokuuta Itä-Suomen yliopistossa.