Suomi luovii herkässä tilanteessa lännen ja Venäjän suhteissaan. Tuoreimpia muistutuksia tästä saatiin syyskuun lopussa, kun Suomen avunannosta kansainväliselle tutkijaryhmälle Buk-ohjuskokeineen heräsi kohu.
Hollanti oli esittänyt oikeusapupyynnön jo vuonna 2014, jolloin Itä-Ukrainassa tuhottiin malesialainen matkustajakone ohjuksella. Tutkijaryhmä pyrki selvittämään räjäytyskokein, ammuttiinko kone alas kenties venäläisellä Buk-ohjusjärjestelmällä, jollainen Suomellakin on käytössä.
– Pelkään, että lännessä emme osaa lukea Venäjän kehonkieltä eli sitä, mitä Venäjä oikeasti ajattelee, Viron entinen ulkoministeri Trivimi Velliste arvioi.
Velliste huomauttaa, että Venäjä suhtautuu eri tavoin Baltian maihin kuin Ukrainaan.
Kun Baltian maat liittyivät vuonna 2004 sotilasliitto Natoon, Venäjä ei pitänyt siitä, mutta ei tehnyt asiasta sen suurempaa hälyä.
– Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua, ovat ennenkin olleet osana länttä, ja palautuivat osaksi länttä Neuvostoliiton miehityksen päätyttyä, Velliste sanoo.
Ukrainan lähestyminen länttä ja Euroopan Unionia vapaakauppasopimuksineen vuonna 2013 oli Venäjän päättäjille taas liikaa, tunnetuin seurauksin. Sota Itä-Ukrainassa jatkuu edelleen, ja Venäjä on miehittänyt Krimin.
– Ukraina taas on koettu Venäjällä osaksi ”venäläistä perhettä”, siksi suhtautumisessa oli eroa. ”Miten he kehtasivat, hehän ovat perhettämme”, Velliste kuvailee venäläisten tuntoja.
Suurimman osan urastaan Venäjällä työskennellyt entinen Moskovan suurlähettiläs ja Venäjä-asiantuntija René Nyberg vahvistaa Vellisteen näkemyksen:
– Sotaa Ukrainassa ei voi kutsua kriisiksi – se on täyttä sotaa.
Vastatoimet voisivat olla arvaamattomia
Venäjän kehonkielen lukemisesta olisi Suomelle kovasti hyötyä, mutta osataanko sitä?
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on pitänyt Nato-ovea diplomaattisesti raollaan, mahdollisuutena. Jäsenyyden hakemista hän ei ole kannattanut.
Onko sitten piirrettävissä linja, jonka ylittämisestä Venäjä suuttuisi Suomelle?
– Se on näkemykseni mukaan Nato-jäsenyyden hakeminen, Nyberg sanoo.
Nyberg osallistui itsenäiseen asiantuntijaryhmään, joka antoi huhtikuussa arvionsa Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.
Arvion mukaan Venäjä pyrkii estämään Suomen ja/tai Ruotsin aikeet liittyä Natoon. ”Aiempien laajentumiskierrosten valossa Venäjän poliittiset ja taloudelliset reaktiot olisivat voimakkaita, jopa tylyjä, etenkin siirtymävaiheessa”, arviossa todetaan. Vaikkei Venäjä ”turvautuisi varsinaiseen voimankäyttöön, on vaikea ennustaa millaisiin erityisiin vastatoimiin se ryhtyisi”.
Suomi ja Ruotsi turvaamaan Baltiaa?
Suomi on Naton läheinen kumppani, vaikkei olekaan sotilasliiton jäsen. Suomen armeijan kalusto on tänään Nato-järjestelmien kanssa yhteensopivaa.
Sekä Suomen että Ruotsin Nato-selvityksissä arvioidaan Nato-jäsenyyden vahvistavan molempien maiden välitöntä turvallisuutta. Maat pääsisivät turvatakuiden piiriin. Samalla Nato-jäsenyys yhdistäisi Pohjoismaat ja Baltian yhtenäiseksi strategiseksi alueeksi.
Aiemmin EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnitteluun osallistunut Wilfried Martens Centren tutkimusjohtaja Roland Freudenstein neuvoo Suomea palavasti liittymään Natoon. Sotilasliitto tarvitsisi Suomen tai Ruotsin maaperää Baltian maiden puolustamiseen mahdollisessa kriisitilanteessa.
Vanhempana tutkijana maanpuolustukseen ja kansainväliseen turvallisuuteen keskittyvässä ICDS-ajatushautomossa Tallinnassa toimiva Pauli Järvenpää tuo esille Nato-joukkojen keskitykset ja harjoitukset Baltian ja Puolan alueella.
Järvenpää suosittelee Suomelle hakeutumista Natoon yhdessä Ruotsin kanssa. Hän toimi Suomen suurlähettiläänä Afganistanissa vuosina 2010–2013. Sitä ennen hän työskenteli puolustusministeriön ylijohtajana ja ministeriön puolustuspoliittisen osaston päällikkönä.
Omat lisänsä Nato-pohdintaan tuo merkittävän Nato-maan Iso-Britannian Brexit-päätös ja se, kuinka se vaikuttaa EU:n yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan.
Venäjän suhtautumista Baltiaan, Ukrainaan, Pohjoismaihin sekä Suomen ja Ruotsin mahdolliseen Nato-jäsenyyteen pohdittiin Wilfried Martens Centren ja siihen kuuluvan Suomen Toivo -ajatuspajan järjestämässä kutsuvierasseminaarissa Pietarissa.
Teksti: Kimmo Lundén