– Kuten usein sanotaan, työn jäljet näkyvät käsistä. Jo varhain lapsena muistan katselleeni isäni käsiä: sormissa oli usein rakkoja ja kädet tuoksuivat bensiiniltä tai koneöljyltä, eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) kirjoittaa vappublogissaan.
Risikko kertoo lapsuutensa olleen kiireinen kahden pienyrittäjän kotona.
– Aina piti olla paljon tekemistä, kädet eivät koskaan voineet olla tyhjinä. Luulen, että tämä on ollut meille suomalaisille tyypillinen elämäntapa. Viime perjantaina oli kansallinen veteraanipäivä. Kun tein puhetta erääseen tilaisuuteen, vastaani tuli mielenkiintoinen havainto sota-ajan kirjeenvaihdosta.
– Mitä vaikeampi tilanne rintamalla, sitä enemmän miehet kirjoittivat rakentamisesta. Kun ympärillä oli tuhoa, oli tärkeätä haaveilla jonkin uuden rakentamisesta.
Risikko toteaa, että suomalaiset ovat tulleet maailmalla tunnetuksi ahkeruudestaan. Hän viittaa New York Timesissa vuonna 1901 julkaistuun artikkeliin suomalaissiirtolaisista.
– Voidaan itse asiassa epäillä, ovatko minkään muun kansan maahanmuuttajat yhtä ahkeria ja päteviä kuin suomalaiset. Fyysisesti suomalaiset muistuttavat ruotsalaisia, vaikka ovatkin hidasluontoisempia ja taipumuksiltaan vähemmän aurinkoisia kuin jälkimmäisenä mainittu kansa, artikkelissa kirjoitettiin.
– Suomalaiset ovat pitkiä, leveäharteisia ja väkevärakenteisia. He ovat kasvaneet ilmastossa, joka suurimman osan vuodesta on kaukana leudosta, ja siksi heillä riittää fyysistä sitkeyttä, joka tekee heistä tavattoman arvokkaita työmiehiä. On paljon tarinoita siitä, kuinka he ovat hoitaneet ilman ponnistuksia jonkun urakan, jonka muut työntekijät ovat jättäneet sikseen.
Artikkelissa myös ihmeteltiin, miten kaikki Yhdysvaltoihin muuttaneet suomalaiset osasivat lukea ja kirjoittaa.
– Ajatukset ja ideat, sanat ja sävelet, kirjat ja kuvat ovat yhtä tärkeitä maan rakentamisessa kuin betonimyllyt ja porakoneet. Ilman sivistystä, taidetta ja omaa kulttuuriamme emme olisi mitään, emme ainakaan suomalaisia, Risikko toteaa.
– Hyvässä yhteiskunnassa on erilaisia käsiä: rauta- ja teräskouria, mutta myös auttavia, hoitavia, kirjoittavia ja luovia käsiä. Tärkeintä on, että kädet enemmän antavat kuin ottavat.