”Kun vertaan omaan lapsuuteeni, elämästä on kadonnut varmuus”, sanoo akateemiseksi pätkätyöläiseksi itseään kutsuva Anna-Katriina Lius Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.
”Tuolloin lähes kaikkien kavereiden vanhemmat olivat työssä, loma ja arki vuorottelivat turvallisessa rytmissään. Nyt tuttavapiirissäni on useita ihmisiä, jotka sinnittelevät jatkuvan epävarmuuden ja toimeentulovaikeuksien painolastin alla”, hän kertoo.
Lius sanoo, että pätkätöitä, osa-aikatyötä, provisiotyötä ja nollatuntisopimuksilla töitä tekevien tai yrittäjinä toimivien asemaa ei ole yritettykään parantaa.
”Kerrotaan ihan yksityiskohtaisesti, mitä tällainen elämä arjen tasolla on. Pätkätyöläinen ja nollasopparilainen päivystävät kännykkäänsä jatkuvasti työtarjouksia ja työtunti-ilmoituksia vahtien. Kännykkään tullut työtarjous menee saunassa käynnin aikana ohi, ja unohtunut kännykkä haetaan yömyöhällä kyläpaikasta juuri tämän syyn vuoksi.”
Sairastelu aiheuttaa pätkätyöläiselle hänen mukaansa ongelmia.
”Pätkätyöläinen ei voi käyttää työterveyshuoltoa, koska siihen ei ole oikeutta. Hän ei voi edes lähteä päivystykseen, koska hänen tilalleen tulisi joku muu. Hän sinnittelee, kunnes ei pysty olemaan töissä eikä ottamaan tarjouksia vastaan”, Lius sanoo.
Silti TE-toimisto tekee hänen mukaansa työtarjouksia entistä huonommalla palkalla ja vihjaa jopa palkattomasta työkokeilusta, koska pätkätyöläinen joutuu välillä turvautumaan soviteltuun päivärahaan.
Muuttuuko yhteiskuntamme entistä enemmän tähän suuntaan, ja onko tämä valmistuvien nuorten tulevaisuus? Ennen ei aina ollut paremmin, mutta työelämän huonontuminen monin osin on kiistämätön fakta. Vielä ikävämpää on se, että sille ei nähtävästi halutakaan tehdä mitään, koska työvoimaa voidaan näin halpuuttaa, Lius sanoo.