Työelämässä palkitseminen on ollut usein kaavoihin kangistunutta tai sitä ei ole osattu käyttää tehokkaasti, käy ilmi tuoreesta väitöksestä. Palkitsemisen muodot ovat nyt murroksessa. Voimakkaasti nousussa ovat vapaa-ajan harrastukset ja perhe-elämän mahdollistava palkitseminen.
Kasvatustieteen lisensiaatti Pekka Alaräisäsen väitös käsittelee palkitsemista erityisesti johtavassa asemassa työskentelevien näkökulmasta. Alaräisänen sanoo, että rahalliset bonukset ovat kelvollisia mutta riittämättömiä kannustinkeinoja.
– Palkitseminen sinällään on tarpeellista, mutta keinovalikoimaa pitäisi laajentaa nykyisestä. Uudenlaisella palkitsemisella voidaan tutkimukseni mukaan vaikuttaa työntekijöiden tuloksellisuuteen ja työkykyisyyteen. Tästä hyötyy työnantajien ja työntekijöiden lisäksi koko yhteiskunta.
Työnantajan näkökulmasta palkitsemisen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä aiempaa parempaan työsuoritukseen. Pelkkä tuloksellisuuden tavoittelu voi muodostaa kuitenkin sudenkuopan, jossa palkitseminen kääntyy itseään vastaan esimerkiksi haitallisen stressin muodossa.
– Usein kysytään, miten saataisiin ihmisistä vielä enemmän irti. Sen sijaan voitaisiin miettiä, miten työntekijöitä palkittaisiin siten, että he saisivat sisäisen motivaationsa kautta enemmän itsestään irti, toteaa Alaräisänen.
Alaräisäsen tutkimuksen mukaan jatkuvalle tehokkuuteen pyrkimiselle on myös muodostunut vastavoimia. Työelämässä on yhä enemmän varttuneita ihmisiä, jotka ovat olleet oravanpyörässä niin kauan, että heidän pääintressejään eivät ole enää urakehitys, raha tai hurja työtahti. Sen sijaan tavoitteena voi olla rauhallisempi elämä ja ajoittainen hitaampi työskentelyvauhti, perhe-elämään ja harrastuksiin panostaminen.
Alaräisänen arvioi, että oikeanlaisella palkitsemisella on mahdollista motivoida ja sitouttaa ihmisiä yhteisiin tavoitteisiin myös silloin, kun arvot ovat muuttuneet eikä taloudellinen vastine työstä enää merkitse yhtä paljon kuin aikaisemmin. Onnistunut palkitseminen tehostaa myös työntekoa ja tuottaa yritykselle enemmän.
Työurien pidentäminen on yksi keskeisistä poliittisista tavoitteista. Alaräisänen sanoo, että palkitsemisjärjestelmällä ja siihen liittyvillä ajattelutavoilla voidaan vaikuttaa työssäjaksamiseen huomattavasti. Ihmisten työskentelyä ei pidä tehostaa pysyvään uupumukseen saakka. Keveämmät periodit jo työuran aikana tai säädetyn eläkeiän jälkeen vaikuttavat työssä jaksamiseen positiivisesti.