Kun ihminen on hyväksynyt kuoleman ja on saanut asian kanssa rauhan, pyyntö hyvän kuoleman eteen on usein yksinkertainen, kertoo Länsiväylä.
– Kuoleva toivoo saavansa osakseen ystävällisyyttä. Potilas kokee tärkeäksi, että henkilökunta kohtaa hänet ystävällisesti ja kunnioittavalla lämmöllä. Lopussakin ihminen haluaa usein vain tulla kuulluksi ja nähdyksi. Toivoo, että joku pysähtyy vierelle. Se tuo turvallisuutta ja helpottaa ahdistuneisuutta, sairaalapastori Vappu Kangas sanoo.
Keskusteluissa kuolevan ja omaisten kanssa pelon tunne on usein ensimmäinen reaktio.
– Pelätään kipuja ja lopun hetkeä. Kuitenkin kipuja voidaan nykyään hoitaa ja lievittää. Peloissa on usein taustalla tietämättömyys siitä, miten paljon saattohoito on kehittynyt. Toki parannettavaa on, esimerkiksi laitosympäristössä ja resursseissa, Kangas sanoo.
Kuolevan mietteitä hallitsee usein myös luopumisen tuska.
– Luopumisen hetkellä ihminen ymmärtää juuri monien tavallisten asioiden ja ihmisten merkityksen.