Selvityksen perusteella Suomessa on noin 1 000 – 1500 henkilöä, jotka ovat terveydenhuollon palvelujen kannalta paperittomien asemassa. Määrä on aikaisemmin oletettua pienempi.
Suomessa oleskelevat paperittomat ovat EU- ja ETA-maiden ja Sveitsin ulkopuolelta tulleita, luvatta maassa olevia henkilöitä. Lisäksi ryhmään kuuluu paperittoman kaltaisessa asemassa olevia EU-maiden kansalaisia, joilla ei ole terveysvakuutusturvaa omassa maassaan. Iältään paperittomat henkilöt ovat pääsääntöisesti alle 50-vuotiaita.
Suomen nykyinen lainsäädäntö turvaa kaikille kiireellisen hoidon. Jotta paperittomien henkilöiden oikeus terveyteen toteutuisi, terveydenhuollon järjestämiseksi ehdotetaan selvityksessä kolmea vaihtoehtoa.
Selvityksen mukaan Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten ja perustuslain asettamia vaatimuksia vastaisi parhaiten malli, jossa Suomessa oleskelevat paperittomat henkilöt saisivat samat oikeudet julkisiin terveyspalveluihin kuin ne, joilla on kotikunta Suomessa. Tämä käytäntö on voimassa Ranskassa ja Hollannissa.
Toisessa mallissa, joka on käytössä Ruotsissa, paperittomille ulkomaalaisille aikuisille tarjottaisiin vastaavat terveyspalvelut kuin turvapaikanhakijoille, eli kiireellisen hoidon lisäksi muu välttämätön hoito. Paperittomille lapsille turvattaisiin terveyspalvelut samassa laajuudessa, kuin muillekin Suomessa asuville lapsille.
Kolmannessa vaihtoehdossa paperittomille aikuisille turvattaisiin nykyjärjestelmän mukaisen kiireellisen hoidon lisäksi raskauden ja synnytyksen edellyttämä seuranta ja hoito. Paperittomille lapsille turvattaisiin terveyspalvelut samassa laajuudessa, kuin muillekin Suomessa asuville lapsille.
Riippuen valittavasta vaihtoehdosta, tuhannen paperittoman henkilön terveydenhuolto maksaisi arvioilta 690 000 – 1 200 000 euroa vuodessa. Nykytilanteeseen verrattuna lisäkustannukset olisivat vuosittain noin 300 000 – 800 000 euroa tuhatta paperitonta henkilöä kohden.
Selvityksen mukaan jatkotyötä tarvitaan muun muassa sen suhteen, miten paperittomat tunnistetaan terveydenhuollossa, kuinka avohoidon lääkekustannukset korvataan ja miten kansanterveyden kannalta keskeisten tarttuvien tautien ehkäisy ja rokottaminen varmistetaan.