S-Pankin päästrategi Vesa Engdahl kuitenkin odottaa, että Suomen kokonaistuotannon nousu jää hitaammaksi kuin euroalueella keskimäärin.
– Ennustamme Suomen talouden kasvavan vaatimattomat 0,3 prosenttia vuonna 2015, kun euroalueen keskimääräinen kasvuodotuksemme on tähän nähden noin kolminkertainen, hän kertoo.
Pankin mukaan Suomen talouskehityksen kohentuminen jää tänä vuonna etupäässä vientikysynnän varaan. Kansainvälisen kaupan piristyminen ei kuitenkaan tuo samanlaista nostetta maamme taloudelle, kuin aiemmin on totuttu näkemään.
– Suhteellisilla yksikkötyökustannuksilla mitattu kilpailukykymme on heikentynyt merkittävästi ja yhtäjaksoisesti jo vuodesta 2000 lähtien, minkä takia häviämme mitä todennäköisimmin markkinaosuuksia maailmanmarkkinoilla ja näin ollen vientimme kasvaa kansainvälisen kaupan kasvua hitaammin, Engdahl summaa.
Kuluvana vuonna kotimaisista kysyntäeristä S-Pankki ennustaa vain julkisen kulutuksen kasvavan ja vaikuttavan positiivisesti talouden aktiviteettiin. Talouden pitkän supistumisen seurauksena työllisyyden, kulutuksen ja investointien näkymät säilyvät vaatimattomina.
– Palveluihin syntyy vain vähän työpaikkoja, kun yksityinen kulutus kasvaa hitaasti ja kunnissa on paineita työvoiman määrän vähentämiseen. Odotammekin työllisyystilanteen huononevan vielä vuoden 2015 aikana, Engdahl toteaa.
Heikosta talouskehityksestä ja työllisyystilanteesta johtuen kustannuspaineet pysyvät maassamme tänä vuonna alhaisina ja inflaatio hitaana. Inflaatioksi pankki povaa puolisen prosenttia.
Rakenneuudistuksiin ryhdyttävä
Rakenneuudistuksia ei Engdahlin mukaan ole syytä lykätä.
– Julkinen sektorimme on paisunut talouden kokoon suhteutettuna liian suureksi ja verotuksemme on yksi maailman kireimmistä vähentäen halukkuutta työntekoon ja yrittämiseen, hän sanoo.
– Maamme kansainvälisen kilpailukyvyn palauttaminen ja kotimaisen kysynnän kasvuedellytysten parantaminen on nostettava talouspolitiikan agendalla erittäin korkealle. Lisäksi päättäjiltämme pitäisi löytyä erinomaista tahtoa arvioida uudelleen kuntien ja valtion tehtäviä ja velvoitteita ja organisoida palveluita uudestaan, Engdahl jatkaa.
S-Pankin mukaan tuloverotusta pitäisi keventää kokonaisuudessaan 2,5 miljardia euroa. Pääomatulojen ja osinkojen verotuksen saralla olisi myös tehtävää, jotta maassamme edistettäisiin kansankapitalismia ja kannustettaisiin suomalaisia sijoittamiseen ja omistamiseen.
Valtion ansiotuloveron ja kunnallisveron yhteenlaskettu leikkaaminen 2,5 miljardilla eurolla tarkoittaisi yksilötasolla sitä, että esimerkiksi 3000 euroa kuukaudessa palkkatuloa ansaitsevan henkilön verotus kevenisi kokonaisuudessaan noin 2,7 prosenttiyksikköä, jolloin käteen jäävä kuukausipalkka kasvaisi karkeasti ottaen 80 euroa.
Tänä vuonna Suomen julkisen talouden arvioidaan olevan alijäämäinen 2,6-2,7 prosenttia bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, mikä tarkoittaa euroissa noin 5,5 miljardia.
– Yhdistettynä tähän 2,5 miljardin euron verojen keventäminen julkisen taloutemme välitön tasapainoon ajaminen edellyttäisi noin 8 miljardin menoleikkauksia, jos oletetaan, että kaikki muu taloudessa pysyisi ennallaan. Tämä on tietysti hyvin raju yksinkertaistus ja olettaa esimerkiksi, ettei talouskasvu tulisi jossain vaiheessa avuksi parantamaan suhdelukuja, Engdahl sanoo.
Valtionvarainministeriö arvioi syksyllä 2014 maamme kestävyysvajeen olevan noin 4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, Euroopan komission arvio liikkuu 6 prosentin tuntumassa. Euroissa tämä tarkoittaisi 8-12 miljardin euron julkisen talouden sopeuttamistarvetta tulevina vuosina.
– Veroja nostamalla ongelma ei ole ratkaistavissa, sillä kokonaisveroasteemme on jo nyt erittäin korkea, joten keinoja joudutaan etsimään menojen karsimisesta, Engdahl summaa.
Julkisten menojen puristaminen takaisin 50 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, jolla tasolla menot olivat vielä vajaa vuosikymmen sitten, tarkoittaisi tätä nykyä julkisten menojen leikkaamista peräti noin 16 miljardilla eurolla.
– Tämän luokan leikkauksia voi olla jo vaikea toteuttaa ilman, että julkisen talouden roolia yhteiskunnassamme muutettaisiin merkittävästi. Julkisten menojen leikkaaminen lähelle 50 prosentin tasoa antaisi tilaa huomattavasti suuremmalle kuin vaikkapa 2,5 miljardin euron verokevennyksille, Engdahl toteaa.