Panimoliiton toimitusjohtajan Elina Ussan mukaan alkoholilain uudistus on linjassa Sipilän hallituksen kärkihankeen kanssa. Uudistuksella puretaan osin vuodesta 1932 lähtien voimassa ollutta ylisääntelyä.
Alkoholilaki on perua vuodelta 1932, jolloin kieltolaki kumottiin ja valtion viinamonopoli perustettiin. Kuluneiden kahdeksan vuosikymmenen aikana on tehty vain kaksi merkittävää muutosta: keskiolut vapautettiin ruokakauppoihin vuonna 1969 ja valtion yksinoikeudesta maahantuontiin luovuttiin EU-jäsenyyden velvoittamina sekä helpotettiin panimoiden toimilupien saantia vuonna 1995.
– Tehtävää jää tämän jälkeenkin. Oluen markkinoita jäykistävä sääntely on purettava kokonaan. Alkoholilain kokonaisuudistus ei esimerkiksi tuo muutosta vähittäismyynnin tarjouspakkoon. Alkoholimainonnan rajoituksiin esitys ei myöskään varsinaisesti koske, ja jakeluautojen bränditeippaukset sekä sosiaalisen median rajoituskukkaset positiivisten kommenttien poistopakkoineen jäävät edelleen voimaan, Ussa muistuttaa blogissaan.
Ussan mielestä myös ruokakaupan 5,5 prosentin rajaa voidaan pitää keinotekoisena.
– On järkevää, että verot kerätään siellä missä haitatkin hoidetaan. Alkoholin kokonaiskulutuksen osalta jää nähtäväksi kuinka paljon kotimarkkina kasvaa rajakaupan kustannuksella. Muutoksen arvio on erittäin vaikeaa, koska edes rajakaupan kokonaismäärää ei pystytä luotettavasti arvioimaan. THL:n taannoinen arvio nettokulutuksen kasvusta on parhaimmillaankin vain heittoarvio, jollaisia tietysti mikä tahansa taho voi ilmaan heittää.
Tuhat maanviljelijää saa elantonsa mallasohran viljelystä
Ussan mielestä yhteiskunnan on järkevää pyrkiä minimoimaan haitat ja maksimoimaan hyödyt.
– Panimoalassa on paljon potentiaalia, jota yhteiskunnan kannattaa tuupata eteenpäin ja valjastaa hyvinvoinnin lähteeksi.
Kotimainen panimoala tuottaa yhteiskunnalle merkittävän määrän myös muita verotuloja kuin vain alkoholiverotus, yksistään työpaikkojen kautta noin 330 miljoonaa euroa. Yli tuhat maanviljelijää saa elantonsa mallasohran viljelystä. Jalostusarvon nostaminen viljasta maltaaksi, ja maltaasta elintarvikkeiksi tai juomiksi on järkevää.
– Vahva kotimarkkina ja siellä toimintaa kirittävä kilpailu monopolikaupan sijaan ovat hyvä pohja myös viennille.
Ussan mielestä päättäjien pitäisi taata kotimaiselle elinkeinolle samanlainen toimintaympäristö verojen ja sääntelyn suhteen kuin keskeiset kilpailijamaatkin. Kulutushyödykkeiden osalta vertailu pitää ensisijaisesti tehdä niihin maihin, joista tällä hetkellä Suomeen kohdistuu kilpailevaa rajakauppaa.
– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Suomen on pidettävä alkoholiverotus Viron, Latvian, Ruotsin ja Saksan kanssa kilpailukykyisellä tasolla sekä sääntelyhurmoksen sijaan karsittava vielä lisää vuosien varrella kertynyttä normistoa, Ussa linjaa.