Määräaikaisten työsuhteiden perusteetta jättäminen, työvuorolistojen puutteellisuus sekä kyseenalaiset koeaikapurut ovat työllistäneet PAMin edunvalvontaa kuluvan kesän aikana.
– PAMin työsuhdeneuvontaan on saapunut ympäri Suomea puheluita, joissa ilmoitetaan työnantajan uusista tavoista kiertää sopimuksia. Esimerkiksi määräaikaisuuden perusteeksi työsopimuksiin on kirjattu taloudellinen tilanne ja lama. Tämä peruste on laiton, Niina Koivuniemi sanoo tiedotteessaan.
Työsopimusta solmittaessa määräajaksi tulee määräaikaisuuden perusteen olla selkeä. Työntekijän on saatava tietää, milloin ja miksi työsuhde mahdollisesti on päättymässä. Koivuniemen mukaan työnantajat siirtävät omaa työnantajariskiään työntekijöille käyttäessään taloudelliseen epävarmuuteen viittaavaa lauseketta.
Toinen kesän aikana ilmennyt yleistyvä käytäntö on työntekijöiden ”irtisanominen” koeaikapurkuun vedoten. Koivuniemi muistuttaa, että myös koeajalla tehdyssä työsuhteen päättämisessä työntekijällä on oikeus tietää syy työsuhteen päättämiseen. Koeaikapurku ei saa olla tehty epäasiallisin perustein tai syrjivästi.
– Näyttää siltä, että työnantajat eivät halua perustella määräaikaisia työsuhteita, vaan palkkaavat kesän ajaksi ylimääräisiä työntekijöitä, joista pääsee helposti eroon tekemällä kyseenalaisen koeaikapurun. Tämä ongelma saattaa kasvaa entisestään, jos hallituksen kaavailema lakiesitys, jossa koeaika pitenee 4 kuukaudesta 6 kuukauteen, toteutuu ensi vuoden alusta alkaen, Koivuniemi toteaa.
Hänen mukaansa kesän aikana PAMille on kerrottu yleistyvästä työnantajien tavasta ilmoittaa tarjolla olevista lisätunneista mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla.
– Tämä tarkoittaa, että osa-aikaisille työntekijöille merkitään työvuorolistaan mahdollisimman vähän työtunteja, ja lisätunteja puolestaan tarjotaan samana päivänä, kun tarve syntyy. Tällöin esimerkiksi sairaustapauksissa ei makseta sairausajan palkkaa, kuten silloin, jos työvuoro olisi alun perin ollut merkittynä työvuorolistaan, Koivuniemi toteaa.
Hänen mukaansa rehellisen ja hyvän työnantajan mainetta ei saavuteta toimenpiteillä, joissa työnantaja sälyttää omaa riskiään ja vastuutaan työntekijöiden kannettavaksi.