Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomi elää enenevässä määrin palveluviennistä. Palvelujen vienti vastasi 36 prosentista viennin kokonaisarvonlisäystä vuonna 2016. Palvelujen viennin merkitys kasvaa palvelualojen lisäksi myös teollisuudessa.
Ulkomaankaupan vaikutukset Suomen talouden kasvuun ja työllisyyteen perustuvat sen luomaan kotimaiseen arvonlisäykseen, ei viennin bruttoarvoon. Viennin kotimaista arvonlisää syntyy yhä enemmän palveluista, ja palveluiden viennin kasvun takana ovat hyvin korkean osaamistason omaavat työntekijät.
Palveluviennin kasvu on jo korvannut Nokian romahduksen jättämän aukon viennin luomassa kotimaisessa arvonlisäyksessä, selviää 100 vuotta pientä avotaloutta -tutkimusraportista.
Tutkimusraportti on Aalto-yliopiston, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla), Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkijoiden tekemä.
IT-palveluiden vienti merkittävässä roolissa
Suomessa on 2010-luvulla kasvanut etenkin IT-palveluiden vienti, joka yksin vastasi jo 11,4 prosentista viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä vuonna 2016. IT-palvelut ovat hyödyketasolla tarkasteltuna Suomen toiseksi suurin viennin arvonlisän lähde.
Suurin arvonlisäys tulee paperiteollisuuden tuotteista, joiden osuus oli 13 prosenttia vuonna 2016.
Palveluiden viennin trendi on Suomessa ollut nouseva vuodesta 2012 lähtien. Vaikka Nokian romahdus vei lyhyessä ajassa viisi miljardia euroa eli kymmenen prosenttia viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, tutkimuksen mukaan tämä korvautui jo muutamaa vuotta myöhemmin palveluiden viennistä saatavan arvonlisäyksen vielä suuremmalla kasvulla.
Arvonlisäpohjainen tarkastelu antaa Suomen viime vuosien talouskehityksestä toisenlaisen kuvan kuin julkisuudessa etenkin 2015–2016 korostunut viennin väheneminen ja tavaraviennin arvon lasku.
– Tavaraviennin tilastot eivät pysy monimutkaisten globaalien tuotantoprosessien perässä. Monen vientihyödykkeen osalta jopa yli puolet viennin bruttoarvosta heijastaa vain ulkomaisten välituotteiden arvoa, sanoo erikoistutkija Saara Tamminen VATT:sta.
Tammisen mukaan perinteiset tavat tarkastella vientiä antavat hiukan harhaanjohtavan kuvan viennin merkityksestä. Bruttovientitilastot liioittelevat Suomen talouden vientivetoisuutta.
Kilpailua käydään tuotteiden laadulla ja ominaisuuksilla
Tutkimuksesta selviää, että noin 60–70 prosenttia Suomeen jäävästä viennin arvonlisästä on viime vuosina tullut sellaisten hyödykkeiden viennistä, joissa kilpaillaan ensisijaisesti tuotteiden laadulla, ominaisuuksilla sekä yrityksen maineella. Erityisen merkittävää on ollut tällaisten palveluiden viennistä saatavan arvonlisäyksen kasvu, joka Suomessa kaksinkertaistui vuosina 2002–2015.
– Tällä on merkitystä myös poliittisen päätöksenteon kannalta, jossa pitäisi nähdä isompi kuva pelkän hintakilpailukyvyn ja tavaraviennin sijaan. Esimerkiksi panostamalla palveluinnovaatioiden kehitykseen, palvelujen vienninedistämiseen ja markkinointikoulutukseen voitaisiin mahdollisesti saavuttaa entistä enemmän lisäarvoa, sanoo tutkimuspäällikkö Katariina Nilsson Hakkala Etlasta.
EMU:lla ei vaikutusta jäsenmaiden väliseen kauppaan
Euroopan talous- ja rahaliitolla (EMU) ei tutkimuksessa havaita olleen keskimääräistä vaikutusta jäsenten väliseen kauppaan.
Vuonna 2007 alkanut globaali finanssikriisi heikensi Suomen vientimenestystä, mutta vaikutukset olivat Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparannan ja tutkija Jussi Kiviluodon tulosten mukaan erilaisia eri toimialoilla. Tietotekniikkaa hyödyntävät palvelut, IT-palvelut ja tutkimus- ja kehityspalvelut jopa paransivat vientimenestystään suhteessa kriisiä edeltävään tasoon.
Suomen koko vientimenestys heikkeni kriisissä paljon vähemmän kuin elektroniikkateollisuuden.
– Tämä viittaa siihen, että Suomessa voimavarojen siirtyminen sektorilta toiselle on varsin joustavaa. Nokia oli myös kytköksissä palveluihin, ja se jopa laajensi palvelutuotantoa. Palveluviennin kehittyminen edisti talouden sopeutumista elektroniikkateollisuuden nopeaan romahdukseen, Haaparanta sanoo.