Tämän hetken kuuma kysymys on: käydäänkö kulisseissa neuvotteluja uudesta yhteiskuntasopimuksesta? Vastaus on: ei vielä.
Jarruna on edelleen sama taho, joka pysäytti neuvottelut elokuussa, eli SAK. Ilmassa kuitenkin väreilee. SAK:n työvaliokunta kokoontuu ensi maanantaina kokoukseen, josta toivotaan lupaa neuvotteluiden aloittamiseen.
Pieni- ja keskipalkkaisia edustava SAK ei ole ollut valmis sitoutumaan Sipilän hallituksen yhteiskuntasopimusneuvotteluille asettamaan tavoitteeseen eli yksikkötyökustannusten alentamiseen viidellä prosentilla. SAK olisi kyllä ollut jo elokuussa valmis neuvotteluprosessiin, jossa haetaan parannusta kilpailukykyyn, mutta ilman numeerista tavoitetta.
Pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) tämä ei kelvannut, eikä kelpaa vieläkään. Nyt paineet SAK:n suuntaan alkavat kuitenkin olla niin suuret, että täysin mahdotonta myönteisen neuvottelupäätöksen syntyminen ensi maanantaina ei ole.
Korkeasti koulutettujen Akava on ollut valmis neuvottelemaan viiden prosentin kilpailukykyhypystä jo kesän alusta lähtien. Järjestön työvaliokunta hyväksyi torstaina oman vaihtoehtoisen mallinsa hallituksen esitykselle.
Myös toimihenkilöitä edustava STTK on päättänyt lähteä valmistelemaan omaa esitystänsä vaihtoehdoksi hallituksen esittämille työsuhteen heikennyksille. Kun Akavan ja STTK:n esitykset saadaan yhdistettyä, mukaan pitäisi saada vielä SAK.
Palkat mukaan pakettiin
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly väläytti keskiviikkona Ylen A-studiossa pääministerin kansalaisille pitämän puheen jälkeen, että yksikkötyökustannusten alentamisen lisäksi pakettiin pitäisi kytkeä palkkaratkaisut, joilla tavoitellaan niin ikään viiden prosentin parannusta kilpailukykyyn.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on viitoittanut tietä liittokierrokselle. Tämän hetkisessä tilanteessa, jossa ensi vuoden syksystä uhkaa tulla lakkosuma, kun palkansaajat hakevat hyvitystä hallituksen runnomille työsuhteiden heikennyksille, keskitetty palkkaratkaisu saattaa kuulostaa työnantajastakin ihan kelpo ratkaisulta.
Kilpailukykyyn haettu parannus yksikkötyökustannuksia alentamalla valuu äkkiä hukkaan, jos lakkoilemalla synnytetään heti perään miljardien tappiot.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) puolestaan on luvannut hallituksen alentavan ansiotuloverotusta miljardilla eurolla, mikäli kilpailukykyä saadaan todennetusti parannettua yhteensä kymmenellä prosentilla yksikkötyökustannuksia alentamalla ja maltillisella palkkaratkaisulla. Tämä tarjous on yhä voimassa.
Osuu kipeästi SAK:hon
SAK on vastustanut viiden prosentin yksikkötyökustannusten leikkauksia Lylyn mukaan sen vuoksi, että kahden tonnin palkassa leikkaukset tuntuvat suurilta. Vastustus vaikuttaa olevan myös ideologista; SAK:laiset eivät usko, että kustannuksia leikkaamalla kilpailukykyä saataisiin parannettua, vaan heidän mielestään pitäisi satsata tuottavuuteen investoinnein ja työelämän laatua kehittämällä.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että hallituksen keinovalikoima näyttää iskevän kovimmin juuri julkisella sektorilla ja palvelualalla työskenteleviin pienipalkkaisiin naisiin, jotka tekevät vuoro- ja viikonlopputöitä. Myös vuosilomien leikkaus ja sairauspäivien omavastuu saattavat osua juuri heihin. Näitä naisia SAK edustaa.
On helppo yhtyä näkemykseen, että leikkaukset eivät jakaudu tasaisesti kaikille palkansaajille. Hallituksen keinot vaikuttaa työsuhteen ehtoihin lainsäädännöllä ovat kuitenkin rajatut, kun esimerkiksi lomarahoja ei ole mainittu lainsäädännössä ollenkaan.
Osin alakohtaiset ratkaisut
Yksi vaihtoehto voisi olla, että osa yksikkötyökustannuksia alentavista toimista koskisi kaikkia työntekijöitä ja osa olisi sovittavissa alakohtaisesti. Kaikkia koskevia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi arkipyhien muuttaminen palkattomaksi ja vaikkapa sairauspäiviin 20 prosentin omavastuun säätäminen ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien sen sijaan, että ensimmäinen sairauspäivä olisi palkaton.
Muista heikennyksistä, kuten työajan pidennyksestä, ylityö- ja sunnuntaikorvausten leikkaamisesta tai lomarahojen pienentämisestä voitaisiin sopia alakohtaisissa työehtosopimusneuvotteluissa, niin kuin kullekin alalle parhaiten sopii.
Viiden – tai oikeastaan kymmenen prosentin tavoitteesta palkkaratkaisu mukaan lukien – täytyisi kuitenkin pitää kiinni.
Yhteiskuntasopimusta tuskin kuitenkaan syntyy vain näillä hallituksen tarjoilemilla eväillä. Palkansaajajärjestöt tuovat sinne toki myös omat mausteensa. Yksi niistä on varmasti se, että järjestöt haluavat ajateltua suuremman roolin hallituksen työelämähankkeissa, kuten paikallisen sopimisen ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistamisessa.
Ja sanomattakin on selvää, että hallituksen täytyy luopua pakottavasta lainsäädännöstä, jolla kävellään työehtosopimusten yli. Työmarkkinajärjestöt haluavat takaisin vallankahvaan.
Kirjoittaja Suvi Hautanen on Verkkouutisten politiikan toimittaja.