Tuoreen selvityksen mukaan työvoimapoliittisten toimenpiteiden kustannustehokkuudessa on huomattavia eroja.
Pellervon taloustutkimuksen ekonomistit Juho Alasalmi ja Naufal Alimov huomauttavat, että palkkatuki vaikuttaa toimivan samansuuruisista kustannuksista huolimatta vain yksityisellä sektorilla.
Työllistäminen palkkatuella julkiselle sektorille johtaa ainoastaan lyhytaikaiseen työllistymiseen, eikä tuki näytä vaikuttavan lainkaan henkilön tuloihin. Yksityisen sektorin palkkatuet vaikuttavat puolestaan myönteisesti sekä tuloihin että työllistymiseen koko kolmen vuoden seuranta-ajalla.
Tutkimus on samoilla linjoilla aiempien havaintojen kanssa, joiden mukaan oppisopimuskoulutus on varsin tehokas ja valmentava työvoimakoulutus tehoton työllistäjä.
Alasalmen ja Alimovin mukaan työharjoittelulla, työelämävalmennuksella ja valmentavalla koulutuksella ei näytä olevan juurikaan vaikutusta työllistymiseen tai tuloihin.
– Ammatilliset koulutukset ovat työharjoittelua ja työelämävalmennusta sekä valmentavia koulutuksia kalliimpia, mutta näyttävät johtavan parempaan työllisyyteen ja korkeampiin tuloihin 1–2 vuoden kuluessa koulutuksen alusta, ekonomistit kirjoittavat työ- ja elinkeinoministeriön työpoliittisessa aikakauskirjassa.
Oppisopimuskoulutus vaikuttaa toimivan
Oppisopimuskoulutuksilla havaittiin selkeä myönteinen vaikutus työllistymiseen ja tuloihin. Se aiheuttaa myös muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin verrattuna vähiten kustannuksia, kun kustannukset lasketaan osallistujaa ja vuotta kohden.
Starttirahaa saavat työttömät todennäköisesti työllistyvät, mutta heidän tulonsa ovat vertailuryhmää alhaisemmat.
– Starttirahan osallistujaa ja vuotta kohden lasketut kustannukset puolestaan ovat toimenpiteiden kustannusten keskitasoa, Juho Alasalmi ja Naufal Alimov toteavat.
Yhdistelmätuki ja pitkäaikaistyöttömille tarkoitetut palkkatuet ovat puolestaan kalliita, eivätkä vaikuta lisäävän henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Tuloksissa nähtävä lyhytaikainen työllistyminen on todennäköisesti pääasiassa palkkatuettua työllistymistä.
Yksityisen sektorin palkkatukien ja oppisopimuskoulutuksen kannalta haasteena on, että toimenpiteet vaativat myös työnantajien aktiivisuutta sekä jonkinlaisen tarpeen työvoimalle. Paikkojen määrä ei siis ole yksinomaan työhallinnon määriteltävissä.
Ekonomistit ehdottavat määrän lisäämistä työnantajien aktivoimisella. Työ- ja elinkeinotoimistojen palvelut tulisi tuoda nykyistä paremmin työnantajien saataville, minkä lisäksi työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumista tulisi helpottaa.