– On kyseenalaista, tulisiko opintopistettä edes periaatteessa käyttää esimerkiksi korkeakoulujen rahoitusmallien koulutuksen tulosmittana. Sehän ei varsinaisesti mittaa sen enempää koulutusinstituution työpanosta kuin sen tulostakaan, vaan opiskelijan työpanosta tämän opintopistettä kohden käyttämän opiskeluajan odotusarvona, tutkija Leo Aarnio toteaa.
Maanantaina julkaistussa Opintopiste -tutkimuksessa on tarkasteltu erään yliopiston opiskelijoiden opintoihin käyttämää aikaa ja yhdistetty tämä opintorekisteristä saatuihin opintopistetietoihin.
Tutkimuksen mukaan vaikuttaisi siltä, että ainakin kyseisessä yliopistossa opintopistettä kohden opiskellaan vähemmän kuin valtioneuvoston asetus säätää.
Lisäksi tiedekuntien opintopistemitoituskäytännöissä vaikuttaisi olevan sekä koulutuksen tulosohjauksen että opintotukijärjestelmän toimivuuden kannalta huomionarvoista vaihtelua.
– Jos opintopistettä käytetään luonteestaan huolimatta tulosohjaukseen, korkeakouluja palkitaan ja opiskelijoita kompensoidaan osin väärin perustein, Aarnio toteaa.
Korkeakoulut voivat ansaita tulospalkkiota ja opiskelijat opintorahaa ensisijaisesti opintojen vaatimustason eroista johtuen. Kenties erikoisinta Aarnion mukaan on, että sekä korkeakoulujen että opiskelijoiden opintopisteperusteiset tulostavoitteet on asetettu niin korkealle, että niitä on hankala saavuttaa ilman opintopistemitoitusta koskevan asetuksen laiminlyömistä.
– Uhkakuvana on, että opintopisteperusteinen tulosohjaus on koulutuksen laadun kannalta tarkoituksen vastaista ja ansion mukaisen palkitsemisen kannalta epäoikeudenmukaista, Aarnio huomioi.
Tutkimuksessa esitetään, miten opintopisteeseen liittyvät ongelmat voitaisiin mahdollisesti korjata.