– Aikanaan työmarkkinoiden keskusjärjestöt kehittelivät jakovaramallin. Kyhäelmällä hillittiin palkankorotuksia, jotka yli kymmenen prosentin inflaation aikakautena saattoivat myös nousta yli kymmeneen prosenttiin, Kyösti Suokas kirjoittaa blogissaan.
Hän sanoo, että jakovaramalli oli tieteelliseltä näyttävä kaava, jossa otettiin huomioon inflaatio sekä tuottavuuden ja työnantajien sivukulujen nousu.
– Vasta vuosia myöhemmin meikäläisellekin selvisi, että kaava oli tehty kuuluisalla Stetson-menetelmällä. Niin kuin moni muukin asia, Suokas toteaa.
Malli jäi pois käytöstä, koska mallin tuottama palkankorotus oli suurempi, kuin minkä työnantajat halusivat maksaa. Kehiteltiin uusi, kansantalouden laajemmin huomioon ottava palkkateoria.
Suokkaan mukaan lopputulos oli tietenkin se, että palkkoja ei ole varaa nostaa.
– Sopimuskierroksiin liitettiin veroratkaisuja, joilla muka lisättiin ostovoimaa. Tämä on enemmänkin vitsi. Ei valtio voi tuloistaan luopua, jostakin ne otetaan. Tuloverona tai välillisinä veroina. Maksajat ovat kuitenkin aina samat, hän kirjoittaa.
Suokkaan mukaan nyt käytössä on propaganda, jossa verrataan Suomen palkkakustannusten kehitystä kilpailijamaihin.
– Viimeisinä vuosikymmeninä, muuten tuoreet peräkkäiset nollakorotukset antaisivat virheellisen tilannekuvan.
Suokas toteaa, että vientialan työmarkkinajärjestöissä on kehitelty vielä hervottomampi teoria.
– Kotimarkkinoiden korotukset vaikuttavat samalla voimalla myös vientiteollisuuteen. Prosentin korotus pitsanpaistajan olemattomaan tuntipalkkaan nostaa automaattisesti prosentilla myös Turussa rakennettavan laivan kustannuksia. Sallikaa nauraa, Suokas kirjoittaa.