Viime viikkoina on keskusteltu siitä pitääkö Suomen tunnustaa Palestiina ja jos tunnustetaan, niin millä ehdoilla tunnustaminen tapahtuu. Asiaan liittyen on väläytelty opposition ja median toimesta jopa hallituskriisiä, koska hallituspuolueilla on asiassa vähintäänkin merkittäviä painotuseroja. Asiat on kuitenkin hyvä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Gazan tilanne on hyvin vaikea ja humanitäärinen apu on saatava välittömästi perille. Samoin Hamasin ottamat panttivangit on vapautettava ja Hamasin ylipäätään luovuttava aseista ja vallasta Gazassa. Arabimaiden on myös tunnustettava Israelin oikeutus omaan valtioon. Kaikkien suomalaisten puolueiden hyväksymä kahden valtion malli voi toteutua, mutta se edellyttää monen asian muuttumista, sekä Israelin, Palestiinan, että muiden arabivaltioiden osalta.
Kotimaisesta keskustelusta voisi kuvitella, että Gazan kriisin ratkaisemisessa Suomen tunnustamisella olisi merkittävä rooli. Tämä asia on hyvä laittaa perspektiiviin. Palestiinan on tunnustanut 147 maata. Jos Suomi liittyy joukkoon, niin tunnustaneita maita olisi 148. Jokainen ymmärtää, että Suomen tunnustaminen ei ratkaise Gazan kriisiä, eikä muuta tilannetta kansainvälisesti. Suomen tunnustaminen tai tunnustamatta jättäminen vaikuttaa ainoastaan siihen, että mihin joukkoon Suomi itsensä tässä asiassa asemoi. Kukaan ei myöskään epäile sitä, että Suomi ei haluaisi rakentavaa ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen kiistaan, riippumatta siitä tunnustammeko vai emme tai millä ehdoilla olemme valmiit tunnustamaan Palestiinan hallinnon.
Johtopäätökseni on, että tämä asia ei mitenkään ole hallituskriisin tasoinen asia. Suomen hallituksella on hoidettavanaan paljon asioita, joihin se voi oikeasti vaikuttaa ja joilla on välitön vaikutus suomalaisten arkeen. Näitä ovat esimerkiksi ensi vuoden budjetin valmistelu, EU:n sisämarkkinoiden edistäminen vastapainona Donald Trumpin tulleille, EU:n tulevaan budjettiin vaikuttaminen ja Suomen kilpailukyvyn vahvistaminen. Ukrainan tukeminen ja oman puolustuksen vahvistaminen ovat myös Suomen hallitukselle aivan ydinasioita, koska meidän konkreettinen turvallisuusuhka on Venäjä.
Petteri Orpon (kok.) hallitus toimii geopoliittisesti vaikeassa ajassa, mutta se on saanut paljon aikaan. Suomen kilpailukykyä on vahvistettu työmarkkinauudistuksilla, työnteon kannattavuutta suhteessa sosiaaliturvaan on parannettu ja investointeja maahan on houkuteltu veroporkkanalla ja sujuvoittamalla lupakäytäntöjä. Sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen on panostettu vahvasti. Välittömiin turvallisuusuhkiin, kuten Venäjän organisoimaan välineelliseen maahantuloon, on reagoitu sulkemalla Suomen ja Venäjän raja.
Nykyinen hallitus on siis ollut toimintakykyinen aikana, jolloin toimintakykyistä hallitusta erityisesti tarvitaan. Geopoliittinen tilanne ja taloudelliset haasteet ovat juuri nyt niin suuret, että toimintakykyä tarvitaan edelleen. Hallitusyhteistyötä ei kannata kaataa asiaan, jossa Suomen vaikutusvalta on aivan marginaalinen.
