Kaikkien tunnettujen tutkimusten ja selvitysten mukaan vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaminen lisää elinikää, parantaa terveystilannetta, vähentää sosiaaliturvan tarvetta, parantaa työllistymistä ja pidentää työuraa. Lisäksi sillä on suora yhteys moniin muihin elämän laatuun ja elämän polkuihin liittyviin kuvaajiin, esimerkiksi vankilaan joutumiseen tai varusmiespalveluksen suorittamiseen.
Kouluttamattomille ei ole enää tarjolla töitä entisaikojen malliin. Syrjäytymisen todennäköisyys kasvaa niiden osalta, joilla ei ole vahvaa koulutuspohjaa. Kun me veronmaksajat joudumme kuitenkin maksamaan laskun, on meillä oikeus vaatia myös yksilöltä omia ponnisteluja. Oppivelvollisuusiän nostaminen on nimenomaan nuorten parhaaksi.
Vastustajat on karkeasti jaoteltavissa kahteen ryhmään: ideologisteihin ja poliitikkoihin, järkiperusteisia vastustajia on harvassa, jos heitä nyt yleensä ottaen on.
Ideologiset vastustajat, joita suuri enemmistö vastustajista näyttää olevan, katsovat, että pakkoa ei ihmiseen saa yleensäkään käyttää tai pakko ei tässä asiassa toimi. Pakottamalla nuoret olemaan koulutuksessa vain lisätään ongelmia koulun sisällä ja nekään, jotka haluavat oppia, eivät saa siihen tilaa ja tilaisuutta. Ongelmiin tulisi kuulemma puuttua jo niiden alkuvaiheissa ja mieluiten ennalta ehkäistä ne.
No haloo! Tietysti tulisi ja tulee ennalta ehkäistä ja puuttua. Mutta samaan aikaan, itse asiassa samat tahot, jotka vaativat ennaltaehkäisyä ja puuttumista, leikkaavat mahdollisuuksia juuri noihin toimiin. Jopa osa samoista henkilöistä ja tahoista haluaa poistaa viimeisetkin resurssiturvat, oppilasryhmäkoon turvaavat rahat ja näin vapauttaa kuntapäättäjät pyhässä itsenäisyydessään kasvattamaan ryhmäkokoja. Samat joukot ovat valmiita heikentämään erityisopetusta tarvitsevien lasten ja nuorten asemaa. Näin muuten viiden puolueen hallitus teki viime maaliskuun kehysriihessään.
Poliitikoille asiasta näyttää tulleen toisella tapaa ideologinen. Kokoomuslaiset vastustavat sitä, kun demarit sitä ajavat ja keksivät selityksiä, miksi ihmisen vapaus valita on tärkeintä myös silloin, kun se ei ole järkevää ja keksivät kustannusrajoja. Paikkaaville sote-palveluille ei sen sijaan ole määrää, ei laitaa. Demarit taas pyrkivät vääntämään luvut vaikka millä tavalla siihen asentoon, että oppivelvollisuusiän nosto voidaan tehdä lähes tai kokonaan kustannuksitta. Keskusta laskee vain kuntaeuroja vuositasolla. Perussuomalaiset pyörittelevät silmiään.
Historia on osoittanut, että suomalainen peruskoulu on ollut menestystarina, vaikka aikanaan ideologisista syistä osa poliitikoista ei uskonut, että kaikille lapsille kannattaa tarjota samaa peruskoulua. Nytkin tarvitaan rohkeutta tehdä välttämätön päätös, mutta se kannattaa tehdä pragmaattisesti. Riittävän henkilökohtaisen ohjauksen turvaaminen sekä peruskoulussa että toisella asteella, 10. luokka ja joustava perusopetus ovat keskeisiä välineitä, jotta päästään siihen mihin tulee pyrkiä. Se on myös ymmärrettävä, että nyt ei ole kyse yhden luokan lisäämisestä peruskuluun.
Kirjoittaja Olli Luukkainen on Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja.