Kansanedustaja, työelämäprofessori Anna-Kaisa Ikonen (kok.) on tyytyväinen siitä, että elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) on tarttunut hänen ja kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reinan viime talvena selvitysmiehinä tekemään esitykseen uudenlaisesta tavasta ajatella valtion työntekoa paikkariippumattomasti.
– Työn murroksen myötä työpisteen sijainnin merkitys vähenee. Myös valtion työn organisoinnissa on tärkeää tunnistaa monipaikkaisuuden ja paikkariippumattomuuden tarjoamat mahdollisuudet. Työtä on mahdollista organisoida nykyistä joustavammin, Ikonen toteaa.
Hänen mukaansa ”perinteisen alueellistamispolitiikan, virastojen siirtojen, aika on ohi”.
– Viime vuosina valtionhallinnon rakennemuutokset ovat johtaneet ennemminkin toimipisteiden lakkauttamiseen. Kuitenkin valtion läsnäoloa alueilla tarvitaan ja henkilöstö- ja tilapolitiikalla siihen voidaan löytää uusia ratkaisuja. Keskeistä on etsiä niin valtion, alueiden kuin kyseisten työntekijöiden kannalta tarkoituksenmukaisia ratkaisuja.
Ikonen toteaa, että valtion rooli kaikkialla alueilla ei voi olla samanlainen, vaan valtion tulee eri rooleissaan olla läsnä eri tavoilla eri paikoissa.
– Yhtäältä valtion työpaikoilla luodaan turvallisuutta alueille ja on selvää, että poliiseja tarvitaan jatkossakin ympäri Suomen. Toisaalta on varmistettava valtion asiakaspalvelun toimivuus. Siinä palveluiden saatavuutta voidaan vahvistaa yhteispalveluilla, joita viedään esimerkiksi kirjastoihin ja sellaisiin paikkoihin, missä ihmiset muutenkin asioivat, ’passi R-kioskista’ -kaltaisella yhteistyöllä, liikkuvilla palveluilla ja digitalisaatiota hyödyntäen, hän sanoo.
– Kolmanneksi tulevat valtion asiantuntijapalvelut, kuten ministeriöiden ja virastojen tehtävät, joihin Kulmuni ilmeisimmin viittaa. Näiden töiden tekemistä ei ole sidottu tiettyyn paikkaan ja esimerkiksi on hyvä katsoa, voitaisiinko joidenkin näistä asiantuntijatehtävistä tekemistä tukea myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla, Ikonen arvioi.
Anna-Kaisa Ikonen muistuttaa, että aiemmasta alueellistamisesta on opittava siinä, ettei ihmisiä pidä väkisin siirtää jonnekin. Varoittava esimerkki tästä on muun muassa Fimean vaikeaksi osoittautunut alueellistaminen.
– Kun tavoitellaan valtion läsnäoloa, on haettava sellaisia ratkaisuja, jotka täyttävät kolme ehtoa: ratkaisu on valtiotyönantajan ja veronmaksajan kannalta järkevä, perustuu osaajien omaan hakeutumiseen ja tuo lisäarvoa alueellisille osaamiskeskittymille – ei siis pakon kautta vaan luontaisia ratkaisuja hakien ja tukien, Ikonen sanoo.