Pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kieltämistä EU:n markkinoilla koskevasta asetusehdotuksesta on saavutettu alustava poliittinen sopu Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kesken. Kunkin EU:n toimielimen on vielä hyväksyttävä asetus omien menettelyjensä mukaisesti.
Asetuksen tavoitteena on, ettei EU:n markkinoille päädy tuotteita, jotka on teetetty pakkotyöllä. Kielto koskee myös vientiä EU:n markkinoilta. Asetusta sovelletaan kaikkiin yrityksiin niiden oikeudellisesta muodosta ja toiminnan laajuudesta riippumatta sekä kaikkiin EU:ssa valmistettuihin tuotteisiin ja tuontituotteisiin.
Asetuksella päästään puuttumaan EU:n sisämarkkinoilla esiintyviin kilpailun vääristymiin, jotka johtuvat pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kaupallisesta hyödyntämisestä.
Suomi sitoutunut pakkotyön lopettamiseen
Suomi on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tukenut asetuksen tavoitteita ja pyrkinyt neuvotteluissa edistämään asetuksen etenemistä. Suomi on sitoutunut pakkotyön lopettamiseen vuoteen 2030 mennessä osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, lukuisten muiden kansainvälisten sopimusten sekä EU:n perusoikeuskirjan myötä.
Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan pakkotyötä tekee maailmanlaajuisesti arviolta 27,6 miljoonaa ihmistä. Pakkotyötä esiintyy kaikilla aloilla, mutta erityisen yleistä se on joillakin palvelualoilla, tekstiiliteollisuudessa, kaivostoiminnassa ja maataloudessa.
Asetus antaa kansallisille viranomaisille sekä Euroopan komissiolle tehtäväksi valvoa, että yritykset noudattavat sääntelyä. Jos yrityksen epäillään rikkovan velvoitteitaan, tilanteen olosuhteista riippuen joko kansallinen toimivaltainen viranomainen tai Euroopan komissio voisi aloittaa asiasta tutkinnan.
Asiaa tutkiva taho on myös toimivaltainen ratkaisemaan asian. Toimivaltaisesta viranomaisesta Suomessa säädetään kansallisesti myöhemmin.
Alustavan ja varsinaisen tutkinnan perusteella pakkotyöllä valmistetuille tuotteille voidaan asettaa markkinoilleasettamiskielto. Lisäksi yrityksen pitää pääsääntöisesti vetää takaisin markkinoille asetetut tuotteet ja hävittää ne erikseen säännellyt ympäristönäkökulmat huomioon ottaen. Kielto ja vaatimus tuotteiden takaisinvedosta ei ulotu tuotteisiin, jotka ovat saavuttaneet loppukäyttäjät.