Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) jätti tänään kirjallisen kysymyksen siitä, mitä hallitus aikoo tehdä niiden lasten suojelemiseksi, jotka ovat saavuttaneet elinkelpoisuusrajan, ja että ymmärretäänkö hallituksessa, kuinka perustavanlaatuisella tavalla myöhäiset raskaudenkeskeytykset loukkaavat syntymättömien lasten ihmisoikeuksia.
– Myöhäisessä raskaudenkeskeytyksessä synnytetään kuolemaan jätettävä lapsi, jonka ikätovereita hoidetaan keskoskaapeissa ja joka saattaa elää tunteja syntymänsä jälkeen. Toisena vaihtoehtona voidaan suorittaa ns. fetisidi eli kuolettaminen, jossa sikiön sydämeen ruiskutetaan kaliumkloridia. Tämä tarkoittaa elinkelpoisuusiän saavuttaneen lapsen tappamista. Lisäksi käytäntö syrjii vammaisia lapsia terveisiin nähden. Olipa abortin etiikasta mitä mieltä tahansa, elinkelpoisuusiän saavuttaneiden lasten elämä tulee turvata, Päivi Räsänen sanoo tiedotteessaan.
Hänen mukaansa myöhäisten aborttien määrä on kasvanut huolestuttavasti viime vuosina. Vuonna 2017 tehtiin 71 raskaudenkeskeytystä yli 22. raskausviikolla, kun vuonna 1997 niiden määrä oli yhdeksän.
Räsänen toteaa, että jokaisen näiden kohdalla on ollut kysymys lapsesta, joka on jo ylittänyt rajan, jonka jälkeen nykyisillä hoitokeinoilla lapsen olisi mahdollista jäädä eloon kohdun ulkopuolella.
– Lääkäriliiton vuonna 2016 päivitetyssä Syntymättömän oikeudet –ohjeistuksessa todetaan: ”Syntynyt lapsi katsotaan raskauden kestosta riippumatta ihmiseksi. Häneen ulottuu sekä lainsäädännön, että eettisten normien määrittämä suoja.” Tämä ei tällä hetkellä toteudu, hän sanoo.
Vuonna 1985 aborttilakia muutettiin niin, että vammaisuuden perusteella abortti sallitaan 24. raskausviikolle, kun terveiden sikiöiden kohdalla yli raja on 20. raskausviikko. Lainmuutoksen yhteydessä valiokunta korosti mietinnössään, että raskauden keskeyttämiseen oikeuttavana vaikeana sairautena tai ruumiinvammana voidaan pitää lähinnä keskushermoston vaikeaa vajavuutta tai yleistä elinkyvyttömyyttä.
Eugeenisin perustein tehdyt raskaudenkeskeytykset kohdistuvat valtaosin huomattavasti lievemmin sairaisiin sikiöihin, kuten Downin syndroomaa sairastaviin lapsiin.
– Aborttilakia säädettäessä valiokunta korosti, että raskauden keskeyttämisen ehdottomana takarajana on pidettävä ajankohtaa, josta lapsella on parhaissa mahdollisissa olosuhteissa kyky säilyä hengissä äidin ruumiin ulkopuolella. Keskoshoidon kehittyessä tämä raja on laskenut tuolloisesta 24. raskausviikosta 22. raskausviikkoon, Räsänen sanoo.
Eugeenisin perustein eli sikiön vammaisuusperusteella abortteja tehdään noin 200–300 vuosittain. Vain noin kymmenellä näistä sikiöistä on lain perusteluissa mainittu elinkyvyttömyyden aiheuttava aivojen täydellinen puuttuminen. WHO:n suosituksen mukaisesti 22. raskausviikolla syntynyt tai 500 grammaa painavampi rekisteröidään lapseksi, syntyypä hän elävänä tai kuolleena.