Päivi Räsänen jätti perjantaina hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän edellyttää lainsäädännön ja rangaistusjärjestelmän muutoksia niin että yhteiskuntaa pystyttäisiin paremmin suojelemaan vaarallisilta vangeilta.
Räsänen toteaa, että on syytä kiinnittää huomioita vaarallisten vankien oikeaan sijoittamiseen, mutta samalla herää huoli ympäröivän yhteiskunnan turvallisuudesta heidän vapautumisensa jälkeen.
Hänen mielestään rangaistusjärjestelmämme on ongelmallinen, sillä varsinkin ensikertalaisuus tai nuori ikä voivat lyhentää tuomitun vapausrangaistuksen varsin lyhyeksi.
– Ensikertalaiset pääsevät vapaiksi kärsittyään puolet rangaistuksesta. Ehdonalaiseen vapauteen on mahdollista päästä, kun kaksi kolmannesta rangaistusajasta on kulunut. Vankeinhoidollinen ensikertalaisuus tarkoittaa sitä, että vanki ei ole vapautumistaan seuranneiden kolmen vuoden aikana syyllistynyt uusiin, vankeustuomioon johtaneisiin rikoksiin, Räsänen toteaa.
Elinkautiseen tuomitun rikollisen tapaus otetaan käsittelyyn Helsingin hovioikeudessa hänen suoritettuaan rangaistusta 12 vuotta, 21 vuotta nuorempana tehdystä rikoksesta kymmenen vuotta. Tähän saakka pisin yhtämittainen vankeusaika myös elinkautisvangeilla on ollut noin 15 vuotta.
– On myös ongelmallista että osittainen syyntakeettomuus lyhentää tuomiota, mutta tosiasiallisesti tällainen henkilö on usein ympäristölleen vaarallisempi, Räsänen sanoo.
Räsäsen mielestä yhteiskunnan turvallisuutta ei nykyisin oteta riittävästi huomioon vangin vapautumisessa tai pääsyssä ehdonalaiseen vapauteen.
– Oikeuspsykiatrinen vaarallisuusarvio tulisi olla edellytys sille, että vanki voi vapautua elinkautisesta vankeudesta tai tultuaan tuomituksi henkirikoksesta osittaisesti syyntakeettomana. Erityisen julmia henkirikoksia tehneen elinkautisvangin tulisi joutua kärsimään elinkautinen tuomio kokonaisuudessaan, hän sanoo.
Lue myös: Vankisairaalan ylilääkäri Kalevalle: Vaaralliset psykopaatit pakko vapauttaa