[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”keskusta-puristuksessa” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]1 Kokoomuksen henkinen viritys on kahdensuuntainen: yhtäältä se on innoissaan päästessään puhdistamaan ilmaa vasemmistolaista hallitusta vastaan, toisaalta kauhuissaan, kuinka vähän oppositiosta voi oikeasti vaikuttaa ja miten se kykenee haastamaan hallitusta pienentyneellä koneistollaan.
Oheisesta graafista näkyy, kuinka kokoomuksen kannatuksessa on pitoa. Markkinatalouteen uskovia ja veronkiristyksiä vastustavia palkansaajia ja yrittäjiä on paljon. Kokoomus on järjenkäytön puolue, jolla on vahva kannatus kasvavilla kaupunkiseuduilla. Sen vastassa on luultavasti vasemmistolainen hallitus. Kokoomus kohoaa parhaimmillaan kokoaankin suuremmaksi hallituksen haastajaksi. Paluu valtaan neljän vuoden kuluttua pitäisi tapahtua selvällä marginaalilla.
Uhkana on, että puolue ei johda keskustelua vaan reagoi milloin hallituksen aikaansaannoksiin, milloin PS:n tai vihreiden identiteettipolitikointiin. Tämä voi johtaa tuskastumiseen ja sisäiseen kiehuntaan. Tulevat vaalit ja gallupit ratkaisevat, kuka puoluetta johtaa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Petteri Orpo vahvisti asemiaan pitäen kiinni kokoomuksen linjasta hallitustunnusteluissa. Kokoomuksella on monia lahjakkaita poliitikkoja. Puolueen näkymät ovat kohtuulliset. Se selvisi vaaleista kuivin jaloin.
2 Keskusta on perimmäisten kysymysten äärellä: vajoaako se kymmenen prosentin liikkeeksi, jolla on kunniakas historia takanaan ja pelottava tulevaisuus edessään.
Keskustan tähtääminen hallitusvastuuseen osana punavihreää koalitiota alle 14 prosentin kannatuksella ja 18 edustajaa pienempänä oli yllätys. On arvioitu, että hallitusovet avasi kauhukuva oppositiotaipaleesta PS:n varjossa. Puolueessa uskotaan, että koska Antti Rinne tarvitsee keskustaa, se on myös saamassa monia vaatimuksiaan läpi. Ministerien ympärillä pyörivä julkisuus veisi keskustan arvion mukaan happea sekä kokoomukselta että PS:ltä. Puolue näkee itsensä porvarillisen Suomen etujen ajajana.
Uhkana on, että keskusta lukee väärin kannattajiensa psykologiaa. Puolue haluttiin ulos vastuusta, ja nyt se piehtaroi opportunistisena ja vallasta huumaantuneena punavihreän kaupunkilaisporukan apurina. Oppositiossa PS pitää huolen siitä, että jokainen Sanna Marinin lihaveropohdinta menee myös keskustan piikkiin. Oheinen graafi osoittaa, kuinka keskustan kannatus on edelleen laskussa ja PS:n nousussa.
Kokoomus taas heristää sormeaan keskustalle, kun kansanrintama vaalilupausten edessä kiristää väistämättä veroja. Keskustasta on kerrottu, että se haluaa irrottautua oikeistovirtauksesta. Se antaa tilaa kokoomukselle muistuttaa siitä tosiasiasta, että lisätyöstä rangaistaan edelleen. Keskustan tilanne on sen verran kimurantti, että puolue voi vielä kääntää selkänsä punavihreälle hallitukselle.
3 SDP on onnistunut peittämään sisäisen kiehunnan: moni uskoo, ettei Antti Rinteellä voida mennä seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Demarit nousi suurimmaksi puolueeksi ensimmäistä kertaa sitten Paavo Lipposen kauden. Puolueessa on pitkästä aikaa nuoria ja ikääntyneen demarikannattajakunnan näkökulmasta katsottuna tuoreita kasvoja, jotka kansa palkitsi suurella äänimäärällä vaaleissa. Sanna Marin, Antti Lindtman ja Ville Skinnari ovat nousemassa ensimmäistä kertaa ministerivitjaan.
Puolue teki tarmokkaasti ohjelmatyötä oppositiokaudella. Etenkin Timo Harakka kykeni avauksillaan jättämään välillä porvarihallituksen ministerit varjoonsa. Hallituksen kokoonpano varmistaa sen, ettei puolue saa vasemmalle laidalleen protestoijaa.
Oli vain päivistä kiinni, ettei PS noussut vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Suomessa ei ole koskaan otettu ykköspuolueen paikkaa niin pienellä kannatuksella kuin mihin SDP päätyi. Antti Rinne yritti työväentalolla hehkuttaa vaalivoittoa, mutta väkinäiseksihän se meni. Puolue on vähitellen pääsemässä eroon traumasta, joka syntyi Rinteen ja Jutta Urpilaisen välisestä katkerasta puheenjohtajataistosta.
Sen sijaan epäilyt puheenjohtajan kyvystä kommunikoida ja argumentoida saivat vaaleissa lisää vettä myllyyn. Heti kun Rinne tuli sairausloman jälkeen johtamaan puoluetta, alkoi selittelyvaihe, joka johti vajoavaan kannatukseen. Antti Lindtman koki aikanaan eduskuntaryhmässä nöyryytyksen puhujalistaselkkauksessa ja häntä näpäytettiin. Nämä arvet eivät ole umpeutuneet. SAK-taustainen Lindtman saa hiljaista tukea urasuunnitelmilleen kasvattajaseurastaan. Rinne joutuu varomaan, vaikka onkin kabinettipolitikoinnin taitaja.
4 Perussuomalaisten asema on vakiintumassa: Jussi Halla-aho on noussut omiensa joukossa mestariksi, jota ei arvostella.
Vaalituloksia voi käännellä monella tapaa, mutta tosiasia on, että PS:n vaalitulos oli kova suoritus ottaen huomioon puolueen hajoaminen vaalikauden puolivälissä. PS kykeni tiivistämään joukkojaan ministeriryhmän erotessa puolueesta. Syntyi petturinarratiivi, joka siirsi jopa Jussi Niinistön ulos Arkadianmäeltä. Nyt keskusta on tarjoilemassa syöttöä lapaan, jos se menee punavihreän kaupunkipolitiikan takuumieheksi. Halla-aho ehti jo leimata keskustan vallanhimoiseksi puolueeksi. Mikään ei juuri nyt viittaa siihen, että PS:n imu olisi heikentymässä.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on kokematon ja arvaamaton. Ei ole mahdotonta, että Halla-aho löytää pian itsensä paimentamassa puolueensa ääriajattelijoita. Se mitä Timo Soini joutui tekemään viime vaalikauden alussa, voi tapahtua myös Halla-aholle. Suurin uhka on kuitenkin Halla-ahon arkipäiväistyminen. Hän on nyt kotimaassa esillä ja tavoitettavissa eikä Brysselissä suojassa. Vaaleissa Halla-aho oli jotain uutta. Seuraavalla nelivuotiskaudella hänkin alkaa toistaa itseään.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä on laadukkaampi kuin PS:n. On mahdollista, että kokoomus ottaa opposition johtajuuden, mikäli kansanrintama lopulta syntyy.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1558436805952{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_raw_html css=”.vc_custom_1558436735359{margin-top: 20px !important;}”]JTNDZGl2JTIwY2xhc3MlM0QlMjJpbmZvZ3JhbS1lbWJlZCUyMiUyMGRhdGEtaWQlM0QlMjIzOWY3ZmRkOC1iMWM3LTQ4ZWYtOGZlNy1hM2I1N2I5OTFhMGElMjIlMjBkYXRhLXR5cGUlM0QlMjJpbnRlcmFjdGl2ZSUyMiUyMGRhdGEtdGl0bGUlM0QlMjJrYW5uYXR1a3NldC1zZHAta29rLXBzLWtlc2stYWxsdW4tanV0dHUlMjIlM0UlM0MlMkZkaXYlM0UlM0NzY3JpcHQlM0UlMjFmdW5jdGlvbiUyOGUlMkN0JTJDcyUyQ2klMjklN0J2YXIlMjBuJTNEJTIySW5mb2dyYW1FbWJlZHMlMjIlMkNvJTNEZS5nZXRFbGVtZW50c0J5VGFnTmFtZSUyOCUyMnNjcmlwdCUyMiUyOSU1QjAlNUQlMkNkJTNEJTJGJTVFaHR0cCUzQSUyRi50ZXN0JTI4ZS5sb2NhdGlvbiUyOSUzRiUyMmh0dHAlM0ElMjIlM0ElMjJodHRwcyUzQSUyMiUzQmlmJTI4JTJGJTVFJTVDJTJGJTdCMiU3RCUyRi50ZXN0JTI4aSUyOSUyNiUyNiUyOGklM0RkJTJCaSUyOSUyQ3dpbmRvdyU1Qm4lNUQlMjYlMjZ3aW5kb3clNUJuJTVELmluaXRpYWxpemVkJTI5d2luZG93JTVCbiU1RC5wcm9jZXNzJTI2JTI2d2luZG93JTVCbiU1RC5wcm9jZXNzJTI4JTI5JTNCZWxzZSUyMGlmJTI4JTIxZS5nZXRFbGVtZW50QnlJZCUyOHMlMjklMjklN0J2YXIlMjByJTNEZS5jcmVhdGVFbGVtZW50JTI4JTIyc2NyaXB0JTIyJTI5JTNCci5hc3luYyUzRDElMkNyLmlkJTNEcyUyQ3Iuc3JjJTNEaSUyQ28ucGFyZW50Tm9kZS5pbnNlcnRCZWZvcmUlMjhyJTJDbyUyOSU3RCU3RCUyOGRvY3VtZW50JTJDMCUyQyUyMmluZm9ncmFtLWFzeW5jJTIyJTJDJTIyaHR0cHMlM0ElMkYlMkZlLmluZm9ncmFtLmNvbSUyRmpzJTJGZGlzdCUyRmVtYmVkLWxvYWRlci1taW4uanMlMjIlMjklM0IlM0MlMkZzY3JpcHQlM0U=[/vc_raw_html][/vc_column][/vc_row]