Aija Kukkala on käyttänyt väitöstutkimuksessaan Helsingin yliopistossa kehitettyä suojelu- ja maankäytön suunnitteluohjelma Zonationia. Hän havaitsi, että Euroopan Unionin alueelle levittäytyvä Natura 2000 -verkosto suojelee suhteellisen monipuolisesti uhanalaisia eläimiä.
Paikkatiedon ja laskennallisten menetelmien avulla luonnonsuojelualueita voidaan Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan vertailla ja asettaa tärkeysjärjestykseen sen mukaan, miten ne edistävät monimuotoisuutta. Samoilla menetelmillä voidaan myös kustannustehokkaasti tunnistaa arvokkaita alueita nykyisen luonnonsuojelualueverkoston ulkopuolelta tai ohjata haitallista maankäyttöä vähemmän arvokkaille alueille.
Kukkalan väitöstutkimuksen mukaan paikkatietopohjaiseen analyysiin pystytään ottamaan Euroopan tasolla mukaan myös ekosysteemipalvelut. Näitä palveluja ovat esimerkiksi virkistys, pölytys, tulvasuojelu, hiilen sidonta sekä myös ruuantuotanto.
— Suojelusuunnittelu hyötyy, kun ekosysteemipalvelut otetaan mukaan. Näin suojelua on helpompi perustella poliittisille päätöksentekijöille, kertoo Kukkala yliopiston tiedotteessa.
Paikkatieto-aineistoon pohjaava analyysi paljastaa, että lajisto on monipuolisinta Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Euroopassa. Keski-Euroopassa puolestaan on laajoja kaupunki- ja viljelyalueita, ja sinne sovelletaan erilaista luonnonsuojelupolitiikkaa.
Kukkalan mukaan luonnonsuojelualueet ja niiden kustannustehokkuus eivät ole erillään muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Suojelusuunnitteluun tarvitaan hänen mukaansa kiinteämpää yhteyttä muuhun alueelliseen maankäytön suunnitteluun.
Luonnonsuojelussa voidaan tehdä kompromisseja ja huomioida sekä ekologisen että sosiaalisen kestävyyden näkökulmia.
Kukkala väittelee 21. huhtikuuta Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Spatial conservation planning for biodiversity and ecosystem services – from concepts and methods to policy agendas in the European Union.