Verkkouutiset

Paavo Lipponen ja media ovat usein väärässä. Kuva: Lehtikuva

Paavo Lipposella on kaksi inhokkia: media ja kokoomus

Peloton tekstisoturi ottaa kynäillessään riskejä ja on usein väärässä.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Yhteiskunnallinen vaikuttaja Paavo Lipponen (sd) tokaisi kerran, että Natosta saa keskustella, mutta siitä pitää keskustella oikein.

Tuosta luvasta on kulunut vuosia, mutta vieläkään suomalaiset eivät osaa puhua Natosta oikein. Tämä kovakalloisuus on pakottanut Lipposen toistuvasti julkisuuteen.

Viimeisin tyräys oli presidentti Sauli Niinistön isännöimät Kultaranta-keskustelut. ”Turkkilainen visiitti” oli Lipposen arvion otsikko Demokraatissa, joka on entisen pääministerin ammusten laukaisualusta. Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin vierailulla kuorrutettu tilaisuus oli uutta rähmälläänoloa.

Kieltämättä televisiolähetykset Kultarannasta olisi voinut tekstittää turkiksi. Stoltenbergin ja Niinistön tyylistä tuli mieleen vanha viisaus, että kansainvälisessä diplomatiassa on tapana valehdella kohteliaasti isänmaansa puolesta.

Lipponen on mainio kynämies. Hänessä on paljon journalistia ja kolumnistia, joka haluaa myös hämmentää keskustelua.

Kahden hallituksen pääministerin ja yhden vaalikauden puhemiehen tekstit eivät ole pelkkää politiikkaa. Vaikka Lipposen kohde tuntee jäävänsä katujyrän alle, joskus vaikuttaa, että Lipposella on veitikka silmäkulmassa.

Lipponen kirjoittaa ajassa. Hän ottaa riskin, että on itse joskus syyllistynyt samaan, josta moittii muita. Esimerkkejä löytyy.

Vuonna 2006 puhemies Lipponen sätti vihreiden Heidi Hautalan, kun tämä arvosteli jyrkästi Venäjää eduskunnan täysistunnossa. Lipposen mielestä Hautalan puhe oli ”kovaa ja törkeää kritiikkiä naapurimaata kohtaan”. Puhemiehen kommentin voi tulkita perinteiseksi rähmälläänoloksi.

Kokoomusta ja entistä pääministeriä Jyrki Kataista Lipponen pilkkasi hiljattain siitä, että Kataisen hallitus 2011 sulki Nato-oven neljäksi vuodeksi. Edellisen hallituksen ohjelmassa tuo kuuluisa uksi oli raollaan.

Mikä sitten muuttui? No se, että Lipposen puolue Sdp tuli hallitukseen 2011 eduskuntavaalien jälkeen ja veti sinne perässään Vasemmistoliiton.

Lipponen toimi pääministerinä kahdeksan vuotta. Sinä aikana Nato-ovi oli korkeitaan piirustuslaudalla. Sen Lipponenkin on myöntänyt. ”Hallituskaudellani en millään tavalla lähtenyt edistämään Naton jäsenyyttä.”

Tekemättömyys ei johtunut Lipposesta. Ulkopolitiikan johtoryhmän muut jäsenet olivat presidentti Martti Ahtisaari, ulkoministerinä ja presidenttinä toiminut Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja.

Lipposen närkästystä kuvaa sekin, että Lipponen on kantanut huolta jopa Tuomiojan sananvapaudesta. Tuomiojalta ”kielletään oikeus esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja”. Kelvoton media kohtelee kaltoin liittoutumisen kriitikoita.

Tuomioja on helppo kadottaa television kanavaviidakkoon. Silti hänellä on ollut lähes nimikkotuoli Nato-lähetyksissä. Aivan vähälle julkisuudelle ei jäänyt Tuomiojan vierailu Ruotsiin.

Media on Lipposen lempikohteita. Kuinka toimittajat onnistuvat olemaan niin usein väärässä ja Lipponen oikeassa. Tästäkin on tuore esimerkki.

Lipponen taivasteli tammikuussa, miten tiedotusvälineet nostivat tikun nokkaan pääministeri Sanna Marinin (sd) arvion, ettei Suomi liity Natoon tämän hallituskaudella. Samalla Lipponen ihmetteli, ettei Ruotsin kielteistä kantaa huomattu juuri missään.

”Eihän kukaan usko siihen, että se oikeasti tarkoittaisi oven sulkemista Natolle”, Lipponen kirjoitti.

Suomi käytti optionsa, ja Ruotsi pyörsi kantansa.

Toivottavasti Lipposen kynä ei ruostu ikinä. Muut politiikan jättäneet ex-pääministerit voisivat osallistua innokkaammin keskusteluun.

Tietenkin haasteena on se, osaako keskustella oikein.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)