Astrofyysikko ja tiedekirjailija Mario Livio on kirjoittanut Scientific American -julkaisuun maapallon ulkopuolisen elämän – bakteerien tai ihmistä kehittyneemmän elämän – etsimisestä. Hän käy analyyttisesti läpi, mitä voidaan tehdä, miksi, ja millä aikataululla.
Livion mukaan kaukaisen elämän havaitseminen on mahdollista, jos kyseinen elämä on kehittynyt niin, että se hallitsee planeetan pinnan kemiaa ja on muuttanut planeetan ilmakehää. Yksittäiset jäljet eivät riitä, mutta yli 20 prosenttia happea ja muita mahdollisia jälkiä kuten metaania nostavat todennäköisyyttä.
Happea ja muita ”biojalanjälkiä” voidaan havaita suurilla, hyvin varustetuilla teleskoopeilla kuten seuraavan sukupuolen E-ELT. Metaanin jälkien löytäminen on vielä vaikeampaa kuin hapen.
Tarvitaan myös halkaisijaltaan noin 8,5 metrin Habitable-Exoplanet Imaging Mission -teleskooppia ja vielä kunnianhimoisempaa 9-12 metrin halkaisijan LUVOIR-teleskooppia. Livio uskoo niiden tulevan 2030-luvulla.
Tunnettu SETI-ohjelma etsii avaruudesta älyllistä elämää etsimällä radiosignaaleja. Livion mukaan kehittyneen sivilisaation vielä parempi merkki on kuitenkin energian kulutus. Sen jälkiä ei pysty peittämään.
Hänen mukaansa kaksi todennäköisintä kehittyneintä energianlähdettä kehittyneessä sivilisaatiossa ovat teoreettinen niin sanottu Dysonin kehä, joka ympäröi tähteä keräten energiaa, ja fuusioenergia. Molemmat jättäisivät havaittavan keski-infrapunajäljen. Tässä suhteessa kiinnostavia galakseja on jo havaittu.
Mario Livio mainitsee erikseen tulevista 2020-luvun projekteista Japanin SPICA-teleskoopin (Space Infrared Telescope for Cosmology and Astrophysics) ja NASA:n Far Infrared Surveyorin.
– Pääpointti on, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa olemme vain kahden tai kolmen vuosikymmenen päässä siitä, että kykenemme todella vastaamaan kysymykseen ”olemmeko yksin”, Mario Livio kirjoittaa.