Useiden kansanedustajien ryhmä on jättänyt lakialoitteen päästökompensaatiopalveluiden ja rahankeräyslain ristiriidan poistamiseksi. Lakialoitteessa esitetään, että päästökompensaation myyminen rajattaisiin rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle.
Kansanedustaja Kai Mykkäsen (kok.) mukaan nykyinen tulkinta voi johtaa jopa siihen, että päästökompensaatioiden tarjoaminen kuluttajille menee Suomessa jäihin.
– Esimerkiksi Finnair on ilmoittanut keskeyttävänsä lippukauppansa päästöhyvityspalvelun poliisitutkinnan takia. Myös Kompensäätiön lanseeraama Compensate-palvelu on tutkinnassa. Ongelman ratkaiseminen ei ole ideologiasta kiinni, koska syitä löytyy monesta näkökulmasta niin vapauden kuin vastuunkin kannalta, Mykkänen toteaa tiedotteessa.
Poliisihallitus tulkitsee rahankeräyslain nykyistä muotoa siten, että päästökompensaatio on vastikkeeton hyödyke, jonka myyminen edellyttäisi rahankeräyslupaa.
Kompensaatioiden myyminen on maailmalla yleisesti järjestetty normaalina kaupallisena palveluna. Kansanedustajien mukaan se tapahtuisi Suomessakin luontevimmin päästöjä tuottavan palvelun hankkimisen yhteydessä. Yritys ei myöskään normaalisti voi saada rahankeräyslupaa.
– Sisäministeriö on 16. huhtikuuta tiedottanut asettaneensa lainsäädäntöhankkeen, jonka tavoitteena on arvioida päästökompensaatiotoiminnan suhdetta rahankeräyslakiin. Hankkeen asettaminen on oikein hyvä merkki. Lakialoitteen tavoitteena on vauhdittaa työtä ja nostaa esiin yksinkertainen tapa hoitaa kuntoon muodostunut ongelma lainsäädännössä, Kai Mykkänen sanoo.
– Nopeasti kehittyvän päästökompensaatiomarkkinan kannalta olisi tärkeää, että muutos voitaisiin säätää voimaan mahdollisimman nopeasti.
Mykkäsen mukaan päästökompensaatioita ei pyritä tarjoamaan yleishyödyllisinä vastikkeettomina keräyksinä esimerkiksi verotussyistä. Kyse on siitä, että voitaisiin toimia vastikkeellisen palvelun säännöin verot ja velvoitteet normaalisti hoitaen.
Outo tilanne kuluttajille
Keskustan kansanedustaja Petri Honkosen mukaan Suomessa on ajauduttu erikoiseen tilanteeseen myös kuluttajien valinnanvapauden kannalta.
– Päästökompensaatiosta saa kyllä pyytää rahaa kuluttajalta esimerkiksi osana hiilineutraalin hampurilaisen hintaa, mutta sitä ei saa tarjota kaupallisen palvelun yhteydessä erillisenä vapaaehtoisena vaihtoehtona. Tulkitsijat pyrkivät varmasti hyvään, ja siksi lakia on syytä täsmentää, Honkonen sanoo.
Ilmastotietoisuus on lisännyt erilaisten kompensaatiopalveluiden suosiota viimeisten vuosien aikana. Useat yritykset ja instituutiot kompensoivat itse toiminnassaan syntyviä päästöjä näiden samojen, kansainvälisesti sertifioitujen ja kansainvälisillä standardeilla myytävien päästökompensaatioiden avulla.
Valtioneuvoston kanslia kompensoi vastaavalla palvelulla Suomen vuoden 2019 EU-puheenjohtajuuskauden aiheuttamien lentojen päästöt.
– Vapaaehtoisuuteen perustuva kompensaatio ei riitä tietenkään ratkomaan ilmaston lämpenemistä. Meidän on kyettävä tekemään edelleen päästövähennyksiä kaikilla sektoreilla. Kunnianhimoiset tavoitteet hiilineutraalista tulevaisuudesta eivät kuitenkaan toteudu ilman, että pystymme sitomaan ilmakehässä olevaa hiiltä maaperään. Erityisesti sen mahdollistamiseen vapaaehtoiset kompensaatiot ovat tärkeä väline, kansanedustaja Eveliina Heinäluoma (sd.) toteaa.
Edustajien mukaan päästöjen kompensoimiseen hiilensidonnan kautta ei varauduttu voimassaolevan rahankeräyslain valmistelussa. Vastaavaa keskustelua käytiin vuonna 2014, kun pohdittiin kysymystä joukkorahoituksen ja rahankeräyksen välisestä suhteesta. Asia ratkaistiin tuolloin säätämällä erillinen joukkorahoituslaki.
– Toimin hallintovaliokunnassa myös viime kaudella, jolloin nykyinen rahankeräyslaki säädettiin. Päästökompensaatioiden suhdetta rahankeräykseen ei silloin vielä tunnistettu. Tilaus vastaaville kompensaatioille on kehittynyt nopeasti. On aika hoitaa asia kuntoon, hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mari-Leena Talvitie (kok.) sanoo.