[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”lahna” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Sykähdyttävimmän kalaruoan reseptin olen löytänyt edesmenneen Jaakko Kolmosen keittokirjasta ”Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat” (1987):
Pääpälli
20 lahnanpäätä
1 ½ dl vettä
150 g siansivua
2 tl suolaa
Taikina: vajaa 1 dl vettä ja 2 dl ruisjauhoja
Pane kiduksettomat lahnanpäät uunivuokaan, ripottele päälle suola ja suikaloitu siansivu. Lisää vesi. Tee ruisjauhosta ja vedestä taikina ja kaulitse se puolen sentin paksuiseksi. Vuoraa vuoka taikinakuorella. Paista 175 asteessa kolme tuntia.
Uunivuoasta kylmin silmin kurkistelevat lahnanpäät ovat hätkähdyttävä näky. Pääpälliä en ole itsekään uskaltanut valmistaa, saatikka maistaa, mutta tuota keittokirjan hypnoottista kuvaa palaan usein katsomaan, kun mietin, miten meidän rikas kalakulttuurimme on parin sukupolven aikana supistunut ruodottoman lohifileen hajuttomaan kypsennykseen.
Pääpälli muistui taas mieleen, kun viime perjantaina raportoin Kalatalouden innovaatiopäivillä tuloksiamme tutkimuksesta, jossa pohdimme suomalaisten kaupunkilaiskuluttajien suhdetta kotimaisen kalaan, erityisesti silakkaan ja särkikaloihin. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että kaikesta positiivisesta huomiosta huolimatta olemme kalansyöjinä pääsääntöisesti lohen, kirjolohen ja tonnikalasäilykkeiden kansaa. Niitä ilmoitti syövänsä 78–94 % vastaajista.
Noin puolet vastaajista sanoi edes joskus syövänsä ahventa, seitä, kuhaa, muikkua ja siikaa. Kaikkien muiden kalalajien kohdalla suomalaisista kaupunkilaisista alle puolet ilmoitti syövänsä niitä edes joskus. Esimerkiksi silakkaa syö edes joskus 41 % suomalaista kaupunkilaisista, ja arvatkaa, kuinka moni syö särkeä ja lahnaa edes joskus? Yksitoista prosenttia – joka kymmenes!
Lukuisten muiden tutkimusten mukaan suomalaiset kuitenkin haluavat lisätä kotimaisen kalan kulutustaan. Tämä asenne on näkynyt muun muassa Pro Kalan toteuttamissa laajoissa kuluttajatutkimuksissa. Pro Kalan nettisivuilla todetaankin: Kuluttajatutkimusten mukaan peräti 95 prosenttia suomalaisista syö kalaa, ja 75 prosenttia haluaisi syödä sitä enemmän. Useissa kuluttajatutkimuksissa mainitaan myös lisäksi erityisesti kotimaisen kalan suosiminen. Kuitenkin syömme kotimaista kalaa vain murto-osan (4 kg/vuosi) siitä, mitä syömme ulkomailta tuotua kalaa (10 kg/vuosi).[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1604752635698{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”lohi”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Kyselimmekin tutkimukseemme osallistuneilta, mikä heitä estää käyttämästä enemmän muita perinteisiä suomalaisia kaloja, kuten silakkaa ja särkikaloja. Onko syynä makumieltymykset, tottumattomuus, saatavuus, vai joku muu? Tottumattomuus ja osaamattomuus painottuivat vastauksissa kysyttäessä käytön esteitä. Särjen kohdalla käytön esteenä oli erityisesti tottumattomuus, silakan kohdalla myös omat makumieltymykset nousivat käytön esteeksi. Silakka tuntuikin jakavan suomalaiset tykkääjiin ja torjujiin. Sekä silakan että särjen kohdalla ruotoisuus nousi maininnan arvoiseksi käytön esteeksi.
Tottumattomuus, se korjaantuu kiinnostavan tarjonnan kasvattamisella. Pääpälliin ei ehkä ole paluuta, mutta monia muita positiivisia esimerkkejä on ilmassa. Juttelin taannoin korpilahtelaisten Järki Särki -yrittäjien kanssa ja vaikutuin heidän kestävään kalastukseen ja laadukkaiden tuotteiden valmistukseen pohjautuvaan asenteeseensa. Järki Särki nousi positiivisesti esiin myös meidän tutkimuksessamme. Kalan ystävät ovat löytäneet tuotteen ja arvostavat sitä. Toinen lämmittävä esimerkki löytyi menneen viikon Kauppalehdestä, jossa kerrottiin saman henkisestä yrittäjyydestä Pielisellä. Pielisen Kalajalosteen yrittäjät ovat kehittäneet suomalaisesta järvikalasta kiinnostavan vaihtoehdon tonnikalasäilykkeelle.
Uudet lahna- ja särkikalatuotteet maistuvat myös minun kaltaiselleni pääpälliä pelkäävälle kaupunkilaiselle.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]