Pääesikunnan entisen päällikön, evp-kenraaliluutnantti Markku Kolin mukaan Nato-Suomen on päätettävä, miten vahvaa sitoutumista se puolustusliitolta haluaa.
– Tämä on vahvasti seuraavan tasavallan presidentin lähiajan asialistalla, Koli kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
Koli arvostelee viestiketjussaan sitä, että Suomessa keskustellaan eniten pääsemisestä Naton rakenteessa Yhdysvalloissa toimivan JFC Norfolkin (Joint Force Command) komentoon ja ”sateenvarjon” alle.
Norfolkia on hänen mukaansa Suomessa perusteltu sen kytkennällä Yhdysvaltoihin. Tämä on kuitenkin Kolin mukaan ”ohuempi kuin yleisesti luullaan”.
– Kannattaa kuitenkin aluksi katsoa, millainen Naton komentorakenne on nyt. Kaikki kolme JFC:tä (Norfolk, Brunssum ja Napoli) ovat Monsissa (Belgia) olevan ACO:n (SHAPE) alaisia, hän kirjoittaa.
– Norfolkin JFC:n toimintaa johdetaan siis Euroopasta. Tämän ohella sen rakenne vastaa sen tehtäviä, jotka ovat Atlantin ylittävien yhteyksien ja Pohjoisen jäämeren alueen toiminnan turvaaminen. Näiden tehtävien takia Norja on olennainen, Suomi ja Ruotsi eivät niinkään.
Koli muistuttaa, että Norfolkin esikunnalla ei ole oikeastaan maajoukkojen johtamiskykyä.
– Natossa tämä kyky on keskitetty Eurooppaan. Brunssumin JFC:n alaisuudessa on maajoukkojen johtoporras Puolassa. Napolin JFC:llä on myös kyky johtaa maaoperaatioita, vaikkakin rajallisempi.
Ukrainan sota on hänen mukaansa vuodesta 2014 lähtien muokannut Naton maajoukkojen toimintaa olennaisesti.
– Krimin miehityksen seurannaisvaikutuksena Nato sijoitti monikansalliset taisteluosastot Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. Näiden joukkojen johtoporras on siis tällä hetkellä Puolassa. Jokaisessa neljässa maassa on NFIU, integraatioyksikkö, joka vastaa samankaltaisista järjestelyistä, joista Suomen ja USAn välillä on DCA:ssa sovittu.
Koli kirjoittaa, että Venäjän vuonna 2022 alkaneen suurhyökkäyksen seurauksena neljään muuhun Nato-maahan lisättiin neljä integraatioyksikköä ja neljä taisteluosastoa.
– Uusina tulivat Slovakia, Unkari, Bulgaria ja Romania. Kaikissa itäisissä Nato-maissa on nyt tällainen järjestely. Näillä kahdeksalla maalla on yhteensä vähemmän maarajaa Venäjän tai Valko-Venäjän kanssa kuin Suomella yksin.
Nato uusii puolustussuunnitelmaansa
Pääesikunnan ex-päällikön mukaan Suomessa ei tällä hetkellä puhuta tasavallan presidentin roolista ylipäällikkönä.
– Ehkä juuri nyt pitäisi kuitenkin puhua. Nato tulee uusimaan puolustussuunnittelunsa, syventäen ennaltaehkäisyn ohella erityisesti itse puolustusta. Tämä sisältää johtamisjärjestelmän tarkastelun ja itse ”kovan” operatiivisen suunnittelun, josta ei tule juurikaan vuotamaan tietoja julkisuuteen, Koli kirjoittaa.
Nykyinen komentorakenne on hänen mukaansa perua kylmän sodan päättymisestä ja Naton painopisteen siirrosta oman alueen ulkopuoliseen kriisinhallintaan.
– Ennen Neuvostoliiton hajoamista Naton komentorakenne oli suunniteltu neuvostojoukkojen pysäyttämiseen mahdollisimman nopeasti jäykällä torjunnalla. Etulinjan maiden puolustus oli Nato-puolustusta. Esimerkiksi Tanskalla ei ollut kansallista puolustusta oikeastaan lainkaan. Tanskalle tämä merkitsi sitä, että sen sotilaalliset joukot olivat korvamerkitty puolustuksessa Naton joukoiksi Nato-johtoportaan alaisuuteen, hän muistuttaa.
Puolustusliiton artiklat 3. ja 5. antavat Kolin mukaan mahdollisuuden valita, puolustaako jäsenmaa yksin vai yhdessä.
– Kun Nato palaa nyt ”taaksepäin” puolustussuunnittelussaan, millaisen valinnan Suomi tulee tekemään? Selvää taitaa kuitenkin olla se, että Suomi on Naton käynnissä puolustussuunnittelussa etulinjan maa. Selvää on myös se, että Suomea kuunnellaan, jos ja kun sitä haluamme.
Tässä on Kolin mukaan valinnan paikka Suomelle.
– Kun Nato uusii puolustussuunnittelunsa Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien seurauksena, Suomen sotilaallinen puolustus maalla tulee myös erityistarkastelun kohteeksi. Ennen sen arviointia on hyvä katsoa, mitä Ruotsi on jo ehtinyt ilmoittaa tekevänsä. Ruotsi on ilmoittanut lähettävänsä pataljoonan Latviaan. Gotlannin merkityksen ymmärtäen ratkaisu on hyvin looginen. Ruotsi on myös toivottanut amerikkalaisjoukot tervetulleeksi Ruotsiin ja kuvannut puolustuksen muuttuvan kansallisesta yhteiseksi, hän kirjoittaa.
Muutos on Kolin mukaan merkittävä.
– Ruotsi on myös nostanut esille mahdollisuuden sijoittaa Naton johtoporras alueelleen, korostaen maan keskeistä sijaintia Pohjois-Euroopan puolustuksessa. Miten Suomi nyt toimii? Ilmoitammeko Natoon, että kansallinen puolustuksemme on riittävän vahva itsenäisenä, hän pohtii.
– Tämä tarkoittaisi, että Nato sopii auttajaksi, jos emme pärjää yksin ja Nato-puolustus suunnitellaan sitten tästä lähtökohdasta. Tällaisella ratkaisulla ei olisi suurta vaikutusta valtionjohdon asemaan sotatilanteessa. Suomalaiset joukot eivät pääosin olisi Nato-joukkoja. Jos puolustussuunnittelussa kuitenkin todettaisiin, että Suomen alueen merkitys Natolle on niin suuri, että Naton puolustuksen on oltava Suomessa jo ensitorjunnassa vahvempi, miten sitten toimitaan? Kuola, Pietari ja pohjoiset lentoreitit ovat kuitenkin missä ovat.
Koli arvioi, että Ruotsikin saattaa toivoa lisäsuojaa Pohjois-Suomeen sijoitettavasta Nato-joukosta.
– Pelkkää nykyistä Nato-taisteluosastojen määrää katsomalla Suomeen mahtuisi aika monta sellaista. Niillä on ammattijoukkoina heti korkea valmius.
Hän muistuttaa, että Suomen maavoimat ovat rauhan aikana koulutusorganisaatio, vaikka valmiuteen on kiinnitetty viime vuosina vahvasti huomiota.
– Varusmiehistä ja reserviläisistä ei ole rauhan aikana helppo muodostaa korkean valmiuden joukkoja kuin lyhytaikaisesti. Monikansalliset joukot lisäävät myös ennaltaehkäisevää vaikutusta, mikä on hyvin otettu huomioon lähes keskeytymättömässä sarjassa monikansallisia harjoituksia Suomessa. Mutta Nato-puolustuksen johtamisen järjestelyt eivät voine perustua tilapäisratkaisuihin, Koli toteaa.
Näitä asioita seuraava tasavallan presidentti saa työpöydälleen. Lisäksi ratkaisut vaikuttavat Kolin mukaan myös presidentin asemaan ylipäällikkönä.
– Vahvempi sitoutuminen merkitsee enemmän monikansallisia joukkoja ja suurempaa määrää omiamme Naton johdossa. Suomessakin. Tämä ei siis koske varausta muualle lähetettäviin joukkoihin, joka on kuitenkin mittakaavaltaan pieni muutos, vaikka kovasti voimavaroja kysyykin. Tasavallan presidentti vastaa ylipäällikkönä (sotilaskäskyasiana) Suomen sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista. Hän vastaa myös sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Ovatko perusteet Nato-Suomessa ennallaan? Eikö juuri ennaltaehkäisy, Natoon liittymisen avaintavoite, liity näihin?, Koli kirjoittaa.
– Ja sitten puolustuksen toteuttaminen. Mitä joukkoja Nato sitten johtaa ja mitä kansallisesti tasavallan presidentin päätöksillä? Näitä kysymyksiä ei kukaan pitäne helppoina, mutta vastaukset niihin on kuitenkin lähitulevaisuudessa oltava. Muutoksia tulee joka tapauksessa.
1/25
Ketju siitä, mitä NATO-Suomi jatkossa on tai ei ole.
Kovin pikaisesti ja varsin suurella yhteisymmärryksellä on päädytty siihen, että NATOn vaikutus Suomen turvallisuuteen liittyy lähinnä ennalta ehkäisyyn.
Suomen sotilaallinen puolustus säilyisi näin lähes ennallaan.
— Markku Koli (@markkukoli) January 17, 2024
