SAK:n Metalliliiton järjestöpäällikkö Vesa Aallosvirta sanoo Helsingin Sanomissa, että Yleinen työttömyyskassa YTK on heille jonkinlainen kivi kengässä.
”Jos ammattiliittoja ei olisi, oltaisiin villissä lännessä. Ymmärrys siitä on ehkä vähän hämärtynyt”, Vesa Aallosvirta toteaa.
Kokoomuksen kansanedustajaksi ilmeisesti pian nouseva Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki toteaa Facebookissa Aallosvirran puheista, että ”aika käsittämätöntä, että tällainen propaganda yhä menee niin monelle läpi”.
Elina Lepomäki kehottaa vähän suhteuttamaan asiaa.
”Esim. Saksassa ja Sveitsissä järjestäytymisaste on reilusti alle 20 %. Naapurimaassamme Ruotsissa ei korkeasta järjestäytymisasteesta (noin 65 %) huolimatta tunneta mm. jäsenmaksujen verovähennysoikeutta eikä yleissitovuutta. Silti nuo yhteiskunnat (niiden talouksista puhumattakaan) tuntuvat jotenkuten toimivan?”, Elina Lepomäki kirjoittaa.
Hänen mukaansa Saksassakin työntekijät ja työnantajat sopivat ja esimerkiksi IG Metallilla on yhä kokoaan suurempi painoarvo.
”Saksassa työehtosopimukset solmitaan toimiala- tai yritystasolla, ja alakohtaiset sopimukset tehdään useimmiten osavaltioittain tai alueittain. Varsinaista sopimusten koordinointia ei kuitenkaan ole eikä maan hallitus puutu neuvotteluihin. Palkoista sovitaan pääosin yritystasolla. Työehtosopimuksiin sidotuissa yrityksissä käytetään ns. avaamislausekkeita palkka- ja työaikamääräyksistä, jotka mahdollistavat poikkeamia yritys- ja työpaikkatasolla. Tällä menettelyllä yritykset ja niiden henkilökunta voivat sopeuttaa toimintansa muuttuviin olosuhteisiin”, Lepomäki toteaa.