Suomen korkeaa veroastetta ja matalia reaalituloja voidaan selittää aluepolitiikalla, kirjoittaa Osmo Soininvaara Talouselämän kolumnissaan.
– Kaikissa teollisuusmaissa kaupunkilaiset tukevat maalla asuvia. Suomessa tähän kuluu rahaa enemmän kuin muualla, koska Suomi on Euroopan maaseutuvaltaisin maa, Soininvaara kirjoittaa.
Soininvaaran mukaan alueellinen tukeminen näkyy valtion budjetissa kuitenkin vain osittain. Todellisuudessa tuet on ripoteltu järjestelmään esimerkiksi vaatimalla samoja postimaksuja harvaan ja tiiviisti rakennetuille alueille ja edellyttämällä, että sähkön jakelu maksaa taajamissa ja harvemmin asutuilla alueilla saman verran. Lisäksi esimerkiksi opetuksesta maksetaan pienissä kouluissa enemmän kuin suurissa. Soininvaaran mukaan esimerkkien lista on loputon ja hintalappu iso.
– Kertovat Marinin hallituksesta, että aina kun syntyi eripuraa, sovun hintana lapioitiin lisää rahaa keskustan kannatusalueille. Näin on tehty pitkään, Soininvaara sanoo.
Soininvaaran näkemyksen mukaan kutakin aluepoliittista menoerää tulisi arvioida sen tarkoituksenmukaisuuden kautta. Asiantuntija uskoo, että tehottomia tukia jaetaan paljon. Keskeiseksi kysymykseksi muodostuukin se, miten alueiden suhteellisiin etuihin tulisi suhtautua. Tällöin alueita tulisi tukea niissä asioissa, joissa ne ovat hyviä, eikä tasoittaa tuilla niitä osa-alueita, jotka soveltuvat alueille huonosti.
– Meillä on pitkään haluttu tukahduttaa suhteellista euta. Kun tuotteiden kuljettaminen on harvaan asutuilla seuduilla kallista, tuetaan kuljettamista erojen supistamiseksi, Soininvaara sanoo.
Soininvaaran mukaan kustannustehokkaita keinoja käyttämällä sama aluepoliittinen vaikutus saataisiin aikaiseksi huomattavasti edullisemmin.
