Koronapandemian aikana on etsitty selitystä sille, miksi osa virukselle altistuneista ihmisistä ei vaikuta saavan tartuntaa.
Vastauksia on haettu muun muassa geeneistä, ympäristötekijöistä ja aiemmasta sairaushistoriasta. On mahdollista, että lievää flunssaa aiheuttavien koronavirustyyppien sairastaminen toisi ristisuojaa Wuhanista levinnyttä virusta ja sen muunnoksia vastaan.
Britanniassa koronaviruksen leviämistä tutkittiin niin sanotussa challenge-kokeessa, jossa iältään 18–29-vuotiaat vapaaehtoiset altistettiin koronalle nenäsuihkeen kautta. Yhteensä 36 henkilöstä kaksi karsittiin löytyneiden koronan vasta-aineiden vuoksi. Lopuista 18 henkilöä eli 53 prosenttia sai infektion.
Virusmäärien havaittiin nousevan tasaisesti ja olleen korkeimmalla tasolla noin viisi vuorokautta altistuksen jälkeen. Virusta havaittiin ensin kurkussa, mutta määrät olivat lopulta huomattavasti korkeammalla tasolla nenässä. Tartuntakykyistä koronavirusta havaittiin nenästä otetuista näytteistä vielä kymmenen vuorokautta myöhemmin. Kukaan koehenkilöistä ei saanut vakavia oireita.
Imperial College London -yliopiston professori Peter Openshaw pitää kaikkein yllättävimpänä havaintona sitä, ettei 16 henkilöä saanut koeasetelmassa tartuntaa.
– Mistä johtuu, että osa ihmisistä on muita haavoittuvaisempia taudille, Openshaw pohtii Axios-julkaisun haastattelussa.
Yhdysvaltain tautikeskus CDC:n lääketieteellinen johtaja John Brooks pitää kiehtovana ajatusta, jonka mukaan osalla väestöstä olisi luontaista suojaa koronaa vastaan. Osa on saanut sairastaa taudin huomaamattaan, jos infektio on ollut lieväoireinen tai oireeton.
Immuunijärjestelmä voi torjua uudet infektiot B- ja T-solujen luoman pitkäaikaisen suojan kautta, vaikka vasta-ainemäärät jäisivät mataliksi.
Myös perinnöllisillä tekijöillä voi olla vaikutusta. Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten perusteella noin 20 eri geeniä vaikuttaa ihmisen todennäköisyyteen saada vakava koronainfektio.