Organisaatiokirjallisuudessa kuvataan tutkija Annika Blombergin mukaan luovuutta leimallisesti myönteisenä, taloudellista lisäarvoa tuottavana ilmiönä, jota jokainen organisaatio janoaa.
Luovuus ei hänen mielestään kuitenkaan ole ilmiönä niin yksinkertainen kuin usein annetaan ymmärtää, vaan haasteellinen hallita ja johtaa.
– Luovuutta ei synny tilauksesta eikä sen edistämiseen riitä yksinkertaisten oppien noudattaminen tai luovuuden lisääminen retoriikan tasolla, Blomberg huomauttaa Turun yliopiston tiedotteessa.
Luovuus voi hänen mukaansa olla ristiriidassa organisaation muiden tavoitteiden kanssa, ja sillä voi olla jopa kielteisiä oheisvaikutuksia. Lisäksi se vaatii sekä aikaa että resursseja.
Luovuus saatetaan myös käsitteellistää luovaksi lopputuotteeksi, joka yksiselitteisesti todetaan sekä uudeksi että hyödylliseksi. Tällöin jätetään huomioimatta sekä radikaalit luovuuden muodot että luovuus, jonka hyötyarvoa on haasteellista nähdä tai jonka hyödyt konkretisoituvat vasta myöhemmin.
Suurimmat mahdollisuudet kuitenkin piilevät Blombergin mukaan niissä tuotteissa tai ideoissa, jotka aluksi tuntuvat jopa liian radikaaleilta.
Luovuus nähdään organisaatiokirjallisuudessa usein myös vain tiettyjen yksilöiden ominaisuutena. Luovuus kuitenkin syntyy yksilöiden välisissä prosesseissa ja kommunikaatiossa. Myös fyysinen organisaatioympäristö muovaa Blombergin mukaan luovuutta.
Hän painottaa, että luovuus vaatii yhteisöllisyyttä, avoimuutta, tasavertaisuutta sekä kykyä ja halua kyseenalaistaa.
Blombergin väitöskirja Organisatorinen luovuus – hegemoninen diskurssi ja vaihtoehtoisia tarkastelutapoja tarkastetaan 29. tammikuuta Turun yliopistossa.